Luettu: We Are All Completely Beside Ourselves, Karen Joy Fowler (2014)

We are all completely beside ourselves oli ehdolla viime vuoden Man Booker Prizen lyhytlistalla. Kirja ei voittanut, mutta voisi sanoa, että kilpailun lyhytlistalle pääsy sinänsä on jo voitto. Luin syksyllä samalta listalta Howard Jacobsonin teoksen "J", mutta Karen Joy Fowler vei ihanalla teoksellaan ainakin voiton minun lukijansydämessäni. Fowler tunnetaan paremmin The Jane Austen book club -kirjastaan, mutta uskon että tämä hyvin kantaaottava teos löytää myös tiensä lukijoiden suosioon.

Lapsena Rosemary puhui koko ajan. Niin paljon, että hänen vanhempansa usein pyysivät häntä aloittamaan tarinansa keskeltä. Nyt Rosemary on juuri aloittanut opintonsa ja tuskin puhuu ollenkaan. Hän ei eritoten halua puhua perheestään. En siis kerro siitä sen enempää. Saatte ottaa itse selvää, miksi Rosemaryn onneton perhe on niin erilainen kuin muiden perheet. Rosemary on perheensä ainut lapsi, mutta hänen perheeseensä kuului aiemmin samanikäinen sisko ja vanhempi veli. Molemmat ovat nyt poissa - hävinnet hänen elämästään. Silti Rosemaryn siskossa, Fern'issä on jotakin ainutlaatuista. Niinpä Rosemary kertoo siskonsa tarinan. (vapaa käännös kirjan esittelystä)

Luen yleensä kirjasta tehtyjä arvioita ennen kuin tartun itse teokseen, ja sen tähden tiesin tämänkin kirjan juonesta hieman liikaa ennen kuin sen varsinaisesti luin. Kirjassa on nimittäin lukijalle pieni yllätys, jonka lukija kyllä arvaa melko nopeasti, eikä "yllätyksen" tietäminen ennalta muuttanut lukunautintoani sen huonommaksi. Ja kirjasta on hyvin vaikea kertoa mitään, ellei paljasta sen "yllätystä".

Niinpä, jos haluat lukea We are all completely beside ourselves'in ja "yllättyä", älä lue tätä pidemmälle. SPOILEREITA!!!!

---------



Fern on Rosemaryn psykologi-isän tutkimusta varten adoptoitu simpanssivauva. Fern ja Rosemary kasvoivat yhdessä. Simpanssivauva kehittyi tietenkin eri tavalla kuin jos olisi kasvanut luonnollisessa ympäristössä, mutta niin myös ihmisvauva, jonka sisko oli kuitenkin hieman erilainen muiden siskoista. Fowler on tehnyt tarkan taustatutkimuksen kirjaansa varten ja se paistaa tekstistä ihastuttavalla tavalla läpi. Kirja ei missään nimessä yritä syyttää, vaan paremminkin näyttää ja ehkä jossain määrin informoida. Silti kirja ei ole manifesti vaan silkkaa fiktiota ja kirjallisuutta ja rikastuttava kokemus lukijalle. Eläintenoikeudet ovat yleinen puheenaihe, mutta tämä teos menee pelkkää puhumista syvemmälle.

We are all completely beside ourselves osaa myös viihdyttää ja Fowler kirjoittaa mukavan rennosti. Teoksen parissa ei kyllästy, eikä kauheuksilla rötöstellä liikaa. Se herättää ajatuksia, ehkä elävöittää kahvipöytäkeskusteluja ja lisää hieman kriittistä silmää kuluttajalle, joka loppujen lopuksi on itse vastuussa siitä mitä ostaa. Rosemaryn veli ryhtyy eläinaktivistiksi, jota syytetään myöhemmin kotimaan terrorismista. Kirjassa otetaan kantaa myös ihmisoikeuksiin. Rosemaryn perhe ei ole säästynyt tragedialta toisensa perään, mutta Fowler kertoo heidän tarinansa sydäntäsärkevän kauniisti ja tekee mieltä hersyttävällä 90-luvun kuvailullaan kerronnasta kevyemmän, hetkittäin räjähtävän hauskan.

 "Most home-raised chimps, when asked to sort photographs into piles of chimps and humans, make only the one mistake of putting their own picture into the human pile. This is exactly what Fern did," Rosemary recalls. "What seems not to have been anticipated was my own confusion."