Ennustajia ja neroja koululaisia

Normandian helmikuu etenee nollan ylä- ja alapuolella pomppien. Aamulla paistaa ja iltapäivällä harmahtaa. Juustotarjottimelle on lisätty vuoristoserkku Reblochon, josta myös tartiflettea on paistettu. Kouluissa, työpaikoilla ja urheilukerhoissa on osanottajapula, koska kansa sairastaa ärhäkkää influenssaa. Mary vielä sinnittelee, mutta eiköhän tauti kaada hänetkin piakkoin kanveesiin. Sitä ennen raportti Normandiasta.

Mary ihmettelee tällä kertaa päivälehden ilmoitusosiossa esiintyviä ennustajien mainoksia. Mary tuumasi, että tärkeitä asioita päättäessä on kaiketi hyvä saada neuvoja muilta, ja koska muiden neuvot usein ovat mutuhuttua tai muuten huonolle kurssille ohjaavia, ei kai ole yhtään sen huonompi turvautua meedioon. Ja ovathan ihmiset tukeutuneet shaamaaneihin, poppamiehiin ja muihin näkijöihin jo aikojen alusta lähtien. Ehkä ranskalainen on vain säilyttänyt tarpeen olla yhteydessä johonkin muuhunkin kuin älypuhelimeensä, johonkin yliluonnolliseen.

Silti.

"Moi Charles, lähdetäänkö illalla yhdelle?"
"Oh, désolé Pierre, en voi koska varasin ajan ennustajalle."

Ranskalaiset näyttäysivat suhtautuvan hyvin varauksemattomasti myös Tarot-kortteihin, joiden avulla kuka tahansa voi improvisoitua Mme Irmaksi. Jokin siinä on, että tulevaisuus on tunnettava ennalta, vaikka sitten naistenlehden horoskoopin kautta. Tosiuskova tosin teettää oikean astrologin tekemän "kartan" itselleen ja siitä riittää tietoa kehdosta hautaan. Kyse on tietenkin myös huvista, mutta että oikein meedioita... Mitterandinkin kerrotaan sellaiseen tukeutuneen. Vakava asia siis.

Kaikki miekkosia, mistähän se johtuu?

Lehdestä löytyi onneksi myös ne uutiset ja yksi eritoten kiinnitti Maryn huomion. Pariisin tammikuisen terrori-iskun jälkeen normandialaisen Aumalen yläasteen oppilaat päättivät tehdä jotain iskun uhrien hyväksi. He kertovat uutisessa, että kaikkialla puhutaan lähinnä terroristeista ja vähemmän uhreista, joita he haluaisivat auttaa. Nerot oppilaat miettivät uutta projektia tekniikan työn mikro-yritykselleen. He päättivät valmistaa "Je suis Charlie"-avaimenperiä ja lahjoittaa saadut myyntitulot uhrien asiaa ajavalle yhdistykselle. Lisää heistä täällä.