Miksi trilogia? (kirjallisuusblaablaata)

Sielun eikun keittiönikkunan maisemaa...

Kirjoittaminen on jo sinällään kyseenalaista puuhaa. Ehkä yhtä antoisaa kuin hyvän ystävän kanssa jutteleminen ja lopputulos ehkä hieman amatööriakvarellien seinille ripustamista arveluttavampaa. Moni tuumaa jo ennen ensimmäisen sanansa printtaamista, että ei tästä luultavammin koskaan mitään tule, kukaan tästä pidä, miksi tämän joku muka lukisi. Pelkkää kysymysmerkkiä koko touhu. Ja vaikka kirjoitelmasta lopulta tulisikin kirja, vuosien puurtamisen jälkeen, saavat kirjamaailman realiteetit* silti miettimään touhun järjellisyyttä.

Arka ja nälkäinen muusa

Eli, jos koko touhussa ei ole muutenkaan järkeä, niin miksi, oi miksi, kirjoittaa trilogia? Tähän on varmaan yhtä monta vastausta kuin on olemassa trilogian kirjoittaneitakin. Oma teokseni on reaalifantasiaa, fantasiakirjallisuuden alalajia, mutta fantasiaa silti, yhtä kaikki. Ja fantasiakirjallisuus on tunnettu trilogioistaan ("...jo Tolkien aikoina ammoisina..."). Eikä fantasia ole edes ainut sarjoja puskeva laji. Toinen on dekkarit ja dekkaristithan nehän ne vasta sarjoja tulittavat. Ehkä kyse on perinteestä.

Olen esikoiskirjailija ja puhun kokemuksen röyheällä rintamörinällä vain omasta puolestani. Kukin tavallaan, mutta minä en alkuun aikoinut kirjoittaa trilogiaa. En tainnut tietää kirjoittavani edes kirjaa. Loppua ehkä noin kolmatta kertaa muutettuani, tulin siihen lopputulokseen, että ei tarina siihen päättynytkään. Mutta se ei myöskään mahtunut vain yksiin kansiin. Samalla päätin, ettei se mahtuisi kaksiinkaan. 

Luonnon oma wunderbaum.

Oli helpompaa tarjota kustantamolle n. 300 sivun käsikirjoitusta kuin n. 600. Ensinnäkin, koska nuo 300 oli jo kirjoitettu ja seuraavat 300 lähinnä suunniteltu. 300 on myös helpompi editoita luettavaan kuntoon kuin 600, ja myös nopeampaa. Kun tarina on pitkä, on sen työstäminen hyvä jakaa loogisiin osiin. Kun editoit ensimmäistä osaa, kirjoitat toista ja suunnittelet kolmatta. 

Lukijana kammoksun yli viidensadan sivun tiiliskiviä, koska niitä on vaikea pidellä käsissä (tai kammoksuin, koska Kindle painaa aina saman verran). Joskus myös olen lukenut hyvin pitkiä romaaneja, joista olisi mielestäni voitu jättää parisataa sivua turhaa jaarittelua pois. Toisaalta kaikki tarinat eivät jakaudu luonnostaan useampaan osaan. Thrilleriä ei voi katkaista kesken jännän kohdan ja kertoa lukijalle, että heippa, jatkoa tulee kunhan on tullakseen.

On tarinoita, jotka mahtuvat yksiin kansiin tai joiden on vain mahduttava. 

Ja sitten on trilogia, jossa on alku, keskikohta ja loppu. Tarina on niin pitkä ja monimutkainen, että se on pakko kertoa kolmessa (tai seitsemässä...neljässätoista) eri kirjassa. Toisaalta en usko, että jaksaisin saman tarinan ja samojen henkilöhahmojen kanssa kymmentä romaania. Jossain vaiheessa muut tarinat tulevat ja puskevat aluskasvillisuuden läpi kohti valoa. Siksi näen sarjani kolmiosaisena, varsinkin, koska olen juuri saamassa toisen osan valmiiksi ja suunnittelen kolmatta ja sanon itselleni, että tämän pidemmäs tämä tarina ei jatku. Vai voisiko jatkua? Tarina voi olla pitkä, mutta se ei mielestäni saa olla pitkitetty.

Trilogian kirjoittaminen ei ollut alkujaan tietoinen valinta. Jos sallitte, sanoisin, että trilogia valitsi minut eikä toisin päin. Ja jatko-osien kirjoittaminen on niin paljon helpompaa kuin aloittaa aina kaikki alusta. Henkilöhahmot ovat samat, tapahtumapaikat osittain myös ja kirjoittamisessa voikin keskittyä itse tarinaan ja juonitteluun, joka yllättäen onkin yllättävän helppoa, kun kaikki pohjatyö on jo tehty ensimmäistä osaa suunnitellessa. Minusta trilogian kirjoittamisessa on vain etuja. 

Entäs kustantamot? Luulenpa, että laulu on toisenlainen. Kustantamo ei välttämättä sitoudu tuosta vain julkaisemaan kirjasarjaa, jossa on x-kappaletta osia. Omani on sitoutunut kustantamaan yhden teoksen, eli Kun kuulet laulun varjojen. Tämä siitä syystä, että tarjosin heille alkujaan yhtä käsikirjoitusta. Jos koko sarja olisi ollut valmiina kirjoitettuna, mikä on melko absurdi ajatus, olisi kustantaja ehkä katsonut niitä kaikkia samalla kertaa ja joko päättänyt tai ei ne julkaista. Jokaisesta kirjasta tehdään sopimus erikseen. Näin on sovittu ja periaatteessa se sopiikin minulle vallan mainiosti, koska saan vapaasti kirjoittaa jatko-osaa ilman "pakko saada valmiiksi" painetta. Näinhän kustantaminen toimii: kirjoitat käsikirjoituksen, tarjoat sitä kustantamolle, saat tai et kustannussopimuksen. 

Tietenkin pohjalla painaa pelko siitä, ettei jatko-osa ylläkään edellisen tasolle ja jää vaille sopimusta. Se olisi aika inhaa, luulen. Kun käsis ei kelpaa, on juuri niitä syitä, joiden takia pitää miettiä, miksi kirjoittaa, että keksii sen hyvän syyn silti jaksaa kynäilyä.

Voisihan toki kuvitella, että kustantamonkin edun kannalta olisi järkevää sitoutua alusta alkaen koko trilogiaan, mutta ymmärrän, ettei näinä päivinä voida sitoutua sellaiseen, jota ei vielä ole olemassa. Sikaa ei osteta säkissä. Eri asia on tietenkin, jos kirjailija on jo kannuksensa ansainnut ja tunnettu laadukkaista teoksistaan ja jota seuraa uskollinen lukijakunta. 

Pääasia, että pelisäännöt ovat selvät kaikille alusta alkaen ja siltä pohjalta ainakin itse yritän luottaa itseeni kirjoittajana ja kustantamooni kustantajana. Tärkeintä ovat kirjat, ja niitähän tässä tehdään miten parhaiten kyetään.

Ja enivei, tiedän, että jatko-osa on niin ykköstykistä, että... 

Lukijahan sen lopulta päättää, onko kirja hyvä vai ei ja haluaako lukea sille jatkoa. Jos todella rakastaa kirjaa, on aika loogista, että haluaa. Ainakin itse lukijana olen koukussa useampaan sarjaan ja ahmin niitä petoeläimen tehokkuudella. Ei ole mitään ihanampaa, kuin lempisarjan viimeisin osa postiluukussa. Eikä ole mitään traagisempaa kuin trilogian viimeinen osa. Kirjasarjat ovat intohimoisten lukijoiden ja kirjoittajien juttu.  

_ _ _ _ _

* kirjailijuuden realiteetit: Suomi on kielialueena hyvin pieni ja harva suomeksi kirjoittava kirjailija kykenee elättämään itsensä pelkästään kirjoittamalla. Onneksi on kirjailijoille myönnettävät apurahat, muuten Suomessa ei ehkä julkaistaisi enää paljoa suomalaista kirjallisuutta.