Hupsuttelu vai biologinen pihanhallinta?

Piha

Hieman kuin todistellakseni jakavani kotityöt omassa taloudessani tasa-arvoisesti ajoin nurmikon. Tai traktori sen kyllä enimmäkseen ajoi. Itse istuin mukana ja nautin maisemista välillä rattia käännellen tielle sattuvia puita väistääkseni. Poika vahti vieressä, ettei mutsi vain hajota kojetta. Mokomalla on ennakkoluuloja, joihin lupaan puuttua.

Mutta asiaan, eli nurmikonleikkuuseen: maailmassa ei ole turhempaa. Se, että kasvattaa nurmikkoa pihallaan, on ihan ymmärrettävää. Jopa loogista. Mutta sen leikkaaminen taasen muistuttaa aristokraattien kenellä-on-turhamaisin-puisto-kisailua.

Minä en ole puutarhuri. Senhän nyt jo näkee tuosta kuvasta. Puutarhani yleisilme on post-apokalyptinen. Pystyyn kuolleet "hirttopuut" tosin eivät ole aikaansaannoksiani, vaan loisen, joka on pesiytynyt puihin ja tappaa niitä yhden kerrallaan. Mitä pienistä. Onpahan vähemmän haravoitavaa syksyllä ja takkapuuta talveksi.

Silti, on vasten loogista ajattelua leikata nurmikkoa. Toki myönnän, että ajettu nurtsi näyttää paremmalta kuin viidakko, vaikka viidakkopihat voisivat olla aika jänniä. "Tässä liaanimme...tuolla peremmällä, jos näette jättivoikukanlehtien takaa, häämöttää pari vanhaa ruusupusikkoa..."
Nurmikon leikkuuseen tuhlautuu paljon aikaa, se on tylsää ja täysin turhaa, koska nurmi kasvaa aina uudelleen komeisiin korkeuksiin, ainakin Normandiassa. Tässä on selvä tunnusmerkki inhimillisestä hupsuudesta. Tehdä nyt jotain täysin turhaa vain koska muutkin niin tekevät.

Ponilapsi

Tallilla lopulta välähti. Mihin laajaa nurmialuetta voi käyttää muuhun kuin nurmikon kasvattamiseen ja sen säännölliseen leikkaamiseen? Laiduntamiseen. Näin sieluni silmin shetlanninponilauman kirmaamassa pihallani. Sateenkaari taustalla. Seuraavaksi ne söivät mieheni ruusupensaat ja väänsivät kikkareita pihan täyteen. Biologinen pihanhallinta ruohoa syöviä eläimiä käyttämällä on houkutteleva ajatus, mutta siihen se kiehtovuus sitten jääkin.

Ponit tarvitsevat paaaaljon pinta-alaa ja pihani ei ehkä olekaan riittävän iso kahdelle little ponylle, vaikka iso onkin, liian iso, mutta silti liian pieni. Tyhmä piha. Ponit tarvitsevat suojan talveksi ja jonkun keräämään kikkareet pois ja antamaan heinää ja vettä ja rapsutuksia. Eläinlääkärikin on kutsuttuva paikalle rokottamaan ja madottamaan ja kaviotkin pitäisi huoltaa säännöllisesti. Paljon vaivaa.

Valitettavasti moni ei ajattele tuota, kun ottaa ponin, vuohen, kanin pihansa ruohonleikkaajaksi ja eläinparat saattavat kituuttaa huonoissa oloissa vuosia ennen kuin joku puuttuu asiaan. Tämän tyyppisistä eläinrääkkäystapauksista saa lukea usein lehdistä.

Niinpä jatkan nurmikosta marisemista edelleenkin ja käyn katselemassa poneja tallilla, missä niiden on hyvä olla.