Samaan aikaan jossain päin Normandiaa

Keskustähti ja kukat

Maapallo kiitää halki avaruuden ja kieppuu ympäri akselinsa. Keinahdus keskikesään lähestyy. Varokoon kääntöpiiri. Siitä ei päivä enää pitene, mutta Normandian auringon alla kaikki on uutta. On kuin jumalolennot kautta aikain, yhdessä sulassa sovussa, olisivat puhaltaneet pois pilvet, sateet, kosteuden ja harmaat ajatukset. Silkkaa valoa. Loman tuntua ilma täynnä ja kepeyttä. Jos et osaa siitä nauttia, et sitten mistään.

Muuan normandialainen konsulin vaimo mainitsi kerran, että kyllä Normandian kelit aina Suomen kesän voittaa. Oli luihin ja ytimiin ulottuvan kostea, sumuinen ja jääkylmä syysilta Rouenissa. Reumaattisista säryistä, holotnasta ja verenkierrollisista tärinöistä kärsivänä olin vahingossa lipsauttanut jotain epäsopivan negatiivista isäntäparin ihastuttavan synnyinseudun ilmastosta. Sain mitä ansaitsin: olan takaa lokaa.

Jätin aiheen sikseen, vaikka pidänkin säätä mitä loistavimpana puheenaiheena tuntemattomien kesken. Vain uskonto ja politiikka saavat aikaan yhtä kiivasta ajatusten vaihtoa. Kauniilla ilmalla sään kehuminen aiheuttaa paheksuntaa, koska keli ei tule kuintenkaan kestämään. Huomenna jo sataa. Pahalla säällä on turha valittaa, koska sää on vain pukeutumiskysymys. Jos ilmaa pitää mukavana, oli sää millainen tahansa, sitä ei sovi mainita, koska juttukaveri ei ole kuitenkaan samaa mieltä. Sää voi aina olla parempi, se on aina liian tai ei tarpeeksi jotain. Sääparka.

Mutta kerrankin sää pisti jauhot suuhun itse kultakin. Kuin jumalten lahja ansaitsemattomille maan matosille, taisin jo mainita. Kerrankin olen hiljaa ja ihailen. Ihana Normandia. Kaunis Normandia.

Planeettojen tango