Eilisen Complément d'Enquete -ohjelman mukaan yli 70 %:a ranskalaisista pitää rahaa positiivisena asiana. He eivät mammonaa siis inhoa. Mutta samalla he eivät pidä rikkaista, tai rikkaista, jotka ökyilevät. Jos viime aikojen lehtijuttuihin on uskominen, ranskalainen ei myöskään tykkää rikkaista, jotka vievät rikkautensa muille maille.
Ranskalaisen on siis hyvä olla rahoissaan, mutta sitä ei saa kenellekään näyttää (ei saa ajella kylillä Bentleyllä...eikun Renault Vel Satiksella tai...öÖö jollain), mutta ennen muuta on pysyttävä Ranskassa ja maksettava veroa, jotta kaikilla olisi sairaalat ja koulut ja poliisi tarpeen mukaan käden ulottuvilla.
Ohjelmassa syytettiin tästä ristiriidasta katolilaista mentaliteettia. Jäin sitten miettimään, että ihan yhtä lailla tuon kaiken voisi signeerata Suomessa, luterilaisena mentaliteettina. Vai puhuivatko he katolilaisuudesta samassa merkityksessä kuin kristinusko yhtä kaikki? Ehkä, aasialaisiin verrattuna taitaa ero joka tapauksessa olla yhtä suuri.
Ranskalaiset ja raha à la von Törne
Ranskalainen ei välttämättä tarvitse rahaa ulkoisten statussymboliensa esittelyyn. Siihen riittää lapsiensa teitittely ja kansainvälisin varoin ylläpidetty ja peruskorjattu sukukartano. Rikkaat tyhjätaskut ovat oma osansa Ranskan taloudellista kehystä. He ovat täällä sitä varten, että maalle jokin päivä vielä valitaan keisari, jumalasta seuraava.
Piilorikkaat sen sijaan ovat oikeasti rikkaita, koska ovat osanneet luoda rahaa, mutta he eivät halua kenenkään sitä tietävän, varsinkaan verottajan, ja pakenevat Belgiaan tai Lontooseen rahoinensa.
Lääkärit ja asianajajat porskuttavat mukavasti. He eivät kärsi lamasta eivätkä kylmästä ja sateisesta talvesta. Uima-allas Provencen huvilan pihalla pitää kuuman loitolla. Mutta hekään eivät mielestään ansaitse tarpeeksi ja tilaisuuden tullen hinnoittelevat palvelunsa hurjemmin kuin ihmiskaupan uhrit.
Tavalliset kauppiaat ja yrittäjät painivat harvinaiseksi luonnonvaraksi käyneiden asiakkaidensa tavoin markkinoiden tyrehdyttämien kassavirtojen syövereissä. Kaikki maksaa enemmän ja enemmän, mutta rahaa ei tule enää tarpeeksi. Tyytymättöminä he syyttelevät ahdingostaan sen hetkistä hallitusta, Euroopan Uniota, pihejä asiakkaita...
Alati köyhtyvä keskiluokka: yksi viidestä ranskalaisesta on julkishallinnon palkkalistoilla ja vaatii vuodesta toiseen ja hallituksesta riippumatta lisää palkkaa ja arvostusta. He pyörittävät maata, sen kouluja, sairaaloita ja ennen muuta loppumatonta paperivirtaa. He maksavat liikaa yhteiskunnalle, mutta ilman heitä koko Ranskan maatakaan ei olisi olemassa. Jos vaikka K-bis:in saisi hiiren klikkauksella netistä, ei koko yritysverotoimistoa enää tarvittaisi ollenkaan.
Maanviljelyksestä ja karjataloudesta elantonsa tyngiksi kuluineilla sormillaan raapiva ranskalainen jyväjemmari on niin finanssien loppuunkuluttama, että uusi EU-budjetti hänelle tuskin lohtua tuo. Ranskalainen kalastaja voi myös upottaa troolarinsa, sillä kalojakaan ei kohta enää ole ja pian koko Eurooppa ruokitaan madoilla ja heinäsirkoilla.
Ranskalainen duunari = ranskalainen työtön, joka tekee verottomia hommia osa-aikaisesti. Hän tekisi mielellään töitä ihan työsopimuksella, jos niitä rutkasti tarjottaisiin ja varsinkin jos raadannasta saisi kohtuullista palkkaa. Ja kun palkka juoksee, on myös varaa maksaa CGT:n jäsenmaksu.
Vastavalmistunut ranskalaisnuori ostaa menolipun Australiaan, koska siellä on töitä ja asuntoja tarjolla. Kouluttamaton nuori taas liittyy lähiön kolleihin ja ryhtyy pyörittämään toisenlaiseen (suku)linnaan johtavaa liiketoimintaa.
Monsieur Eläkeläinen muistelee vanhoja hyviä aikoja, kun Ranskassa oli asiat hyvin, kun patonki maksoi frangin ja kun töitä riitti hiilikaivoksella kaikille. Hän myös kehuu apteekkarilleen uutta lonkkaniveltään, jonka asensi yliopistollisen sairaalan tuliterä kirurgirobotti.
Kirjailija Pascal Bruckner toteaa Complément d'Enquete -ohjelman lopussa, että Ranska on 65 miljoonan masentuneen maa. Toteamus sai minut hymyilemään, koska ensinnäkin se on mielestäni kauniisti sanottu. Ranskalaiset opettelevat melankoliaa. Tuli myös mieleen meihin 70-luvulla syntyneisiin suomalaisiin iskostettu "On lottopotti syntyä Suomeen". Kumpikin luultavammin ihan yhtä totta.
 |
| Onnettomat kotikissat ry. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti