Tee se itse

Si tu veux que quelque chose soit fait, fais-le toi-même.  (Luc Besson) 

Jos on Tuntematon Kirjoittaja, on spekulatiivista fiktiota vaikea saada julki perinteisten kanavien kautta ja ylipäätään minkäänlaisen fiktion julkaisemiseen on häviävän pienet mahdollisuudet. Jokaisen kirjailijuudesta haaveilevan olisi hyvä ostaa hautajaiskukat kirjallisten kuvitelmiensa hautakummulle etukäteen, silloin kun järki vielä on jäljellä.

Tahi. Osa kirjoittajista on napannut ohjukset ohjakset omiin käsiin, katsonut totuutta suoraan silmiin ja nauranut sille. "Jos sinä et tähän taivu, niin teen sen sitten itse jumal'auta." Unohtamatta toivoa taivaista putoavasta kustannussopimuksesta, jota odotellessa voi silti julkaista. Kyse on myös yhteisöllisyydestä. Tarpeesta kokoontua samanmielisten ja samojen ongelmien kanssa painivien kirjoittajien kanssa ja tehdä yhdessä asialle jotakin. Yhteinen julkaisu.

Suomalaisia ja ranskalaisia ahdistaa yhdistää yksi asia (vähintään): kumpainenkin kansa kirjoittaa. Suomalaiset osallistuvat sankoin joukoin kirjoituskilpailuihin ja tukkivat kustantamoiden sähköpostit kässäri-liitetiedostoillaan. Veikkaan* että Gummeruksen kilpaan tulee osallistumaan vähintään tuhat käsikirjoitusta. MonBestSeller.com sivuston teettämän kyselyn mukaan jopa yksi viidestä ranskalaisesta on jossain vaiheessa elämäänsä kirjoittanut joko novelli-, runo- tai romaanikäsikirjoituksen.

Omakustanteet ovat rantautuneet Eurooppaan internetin ihmeen myötä. Kirjoita kirja ja kustanna se - ei sen helpompaa ja nyt kirjaa ei tarvitse enää edes painattaa, senkun tarinat helisemään e-kirjoina. Näin teki "Les gens heureux lisent et boivent du café" -kirjan itse julkaissut Madame Agnès Martin-Lugand, joka myös vastikään allekirjoitti ihan oikean kustannussopimuksen oikean kustantamon kanssa. Sitä ennen hänen teoksensa tahkosi omakustanteena. Ranskassa on toki hieman suuremmat kirjamarkkinat kuin Suomessa.

Onko yhä syytä jaotella oikeisiin ja "oikeisiin" teoksiin? Eikö arvottaminen riipu lukijasta itsestään?Suoraan kirjailijalta suoraan lukijalle miellyttää ainakin minua ajatuksena. Sama kuin lehmäfarmin maitoa suoraan aamiaispöytääni, ilman Walio, Hingmanni tai Karla Oy/Ab/Gmbh/Holding etc. Tosin jääkaapissani aidolle lehmälle tuoksahteleva tuoremaitopullo on kaadettava lavuaariin parin päivän kuluttua siitä kun poika sen kotiin kiikuttaa naamallaan "isä aurinkoinen" hymy. Minä olen laktoosille vihamielinen, mies ei pidä maidon pinnalla killuvasta kerrostumasta "jotain" ja poika itse ei unenpöpperöisenä koskaan muista pulloon koskea. Ajatuksena kaunis, mutta ehkä hankala naittaa todelliseen elämään.

Entä sitten kustannustoimittaminen. Voiko sen jättää välistä pois? Vastaus on tietenkin EI. Luulen että vain ani harva "oikeakin" kirjoittaja osaa editoida yksin oman tekstinsä julkaisuvalmiiksi. Mutta kukaan ei estä ketä tahansa hankkimasta esilukijoiden raadin, jolta saa elintärkeää palautetta ja kannustusta niinä hetkinä kun homma kaikessa sen järjettömyydessään painaa Tuntemattoman Kirjoittajan harteita kasaan. Sen sijaan en osaa sanoa voiko harrastajavoimin toimitettu teksti yltää samalle tasolle ammattilaisen työn tulosten kanssa. Voiko? Miksei voisi?

Taloustieteilijöiden mukaan elämme kolmatta teollista vallankumousta ja kansalainen omana itsenään tuottavana ja kuluttavana yksikkönä sijaitsee teorian keskiössä. "Tee se itse" on kaiken avain: oma energiasi (aurinkopaneelit), ravintosi (siirtolapuutarhat), työsi (yrittäjyys kunniaan), tieteesi (kuka tahansa voi ottaa osaa netissä esim. galaksien tunnistamiseen).

Kirjasi. Tee sekin itse. Siitä voi olla iloa monelle ja se kasvattaa henkisesti ja kumpaakaan ei tässä maailmassa ole koskaan liikaa.

_ _ _

* silkka arvaus sen perusteella että viime vuonna Otavan "Pentti Saarikoski" -kisaan osallistui 1257 kässäriä.