Kide-novellihaaste: Usvazine 1/2013

Novellien lukeminen jatkuu Kide-haasteen muodossa (ja ilmankin) ja esittelen ja annan mielipiteeni Usvazine-verkkolehden tämän vuoden ensimmäisen numeron novelleista, jotka löytyvät täältä. Kyseessä on spekulatiiviseen fiktioon keskittyvä muutaman kerran vuodessa ilmestyvä verkkolehti, jota toimittaa kirjailija Anne Leinonen.

Asiaan:

Kulkija, Katri Alatalo

Katri sai sysäyksen tarinansa kirjoittamiseen purjehdittuaan norjalaisella raakapurjelaivalla. Meri ja laivat ovat innoittaneet sulkakynänvetoja ennenkin ja ymmärrettävistä syistä. Helpompaa paikkaa inspiraation synnylle on vaikea löytää. Merellä on sellainen syvälle tarttuva vaikutus meihin ihmisen lapsiin. Kulkijasta jäi päällimmäiseksi tuntemukseksi kirjoittajan kunnianosoitus laivoja ja niillä kulkevia meri-ihmisiä kohtaan. Miljöö ja sen läpi purjehtiva alus kuvataan suolanmaku suussa ja aaltojen päälle syntyvä vaahto silmissä. Ne ovat Katrin tarinassa pääosassa. Itse päähenkilö jää jokseenkin etäiseksi, kuten merimiehillä ehkä tapana onkin, karkailevaa sorttia kun ovat. Tarina valui minulta sormien välistä kuin vesi (ja kuivui pois jälkiä jättämättä auringon kuumentamilla kansilankuilla). Tässä on minusta Kulkijan heikkous, sen tarinassa, ja kuten olen jo jossain aiemmin maininnut, minulle se on se koko homman tärkein pointti: se mitä kerrotaan, mitä tapahtuu. Muuten novelli oli silkka lukunautinto minunlaiselleni maakrapuloituneelle ex-navigaattorille.
- - -

Johanna Ikosen runoista saa happea harmaaseen päivään ja tunnetta muuten turtuneisiin aivoituksiin.
- - -

Kansassa Kasuavassa, Hanne Martelius (LOISTAVA!!!)

"Huone keinui Erkin silmissä. Hän yritti kuvitella itsensä pois. Hän kuvitteli että räjähdykset olivat ukkosenjyrähdyksiä. Olisi tyyni kesäilta ja Erkki seisoisi kotirannassa katselemassa kuinka myrsky nousi järven takaa. Kun ensimmäiset pisarat putoaisivat, hän kipuaisi ullakolle kuuntelemaan kuinka ne iskivät peltikattoon kuin pommit."

Hannepa se on melkoinen velho. Viihdyin hänen tarinansa äärellä ja petyin vain kun se päättyi. Kansassa Kasuavassa on vaihtoehtohistoria-novelli, missä Suomen valtakielenä onkin historiallisista syistä ruotsi. Mehukas idea, jota Hanne käsittelee taitavin kynänvedoin. Pääroolissa esiintyy kirja, eikä mikä tahansa kirja. Se antaa jokaiselle lukijalleen jotain mihin mikään tai kukaan muu ei kykene. Tein novellista sitä lukiessani seuraavat muistiinpanot:

- inhimillinen
- nokkela
- taustat tongittu pinsetein ja suurennuslasein
- tätä tekstiä voisi lukea pidemmätkin pätkät (romaanin verran)

Vaihdoin mieltä viimeisen muistiinpanon osalta novellin luettuani, koska tämä tarina on juuri täydellinen novellina, sellaisenaan. Hannen teksti on vetävää, elähdyttävää ja virkistävää, se kaappaa mukaansa.

Voin myös henkilökohtaisesti kompata tarinan aihetta, vieraskielisyyttä omassa maassaan: ensinnäkin ulkosuomalaisena ja toiseksi Suomeen syntyneenä, mutta virkatodistuksen mukaan äidinkieleltään ruotsinkielisenä, joka ei koskaan oppinut ruotsia ja ehkei edes suomeakaan. Mutta onneksi meillä on tarinat, ne ovat yhteiset.
- - -

Maan jälki, Petri Laine

Petri on asemansa vakiinnuttanut tieteis- ja kauhukirjailija. Hänen novellinsa saavat scifi-fanin silmät säihkymään. Vaikka Maan jäljessä tapahtumapaikkana on avaruuden äärettömyyden halki matkaava alus, sattuu sen matkustajille todellisuudesta kaikupohjan saavia asioita. Ihmiset eivät muutu heitettiin heidät sitten mille tahansa nurkalle maailmankaikkeutta.

"Joskus mietin, että sotilaiden ja uskontojen edustajien lisäksi matkaluettelosta olisi pitänyt poistaa kaikki poliitikotkin. Olin kuitenkin nähnyt viitteitä siitä, että puuttuvia rooleja esittämään löytyi aina ehdokkaita kansan syvistä riveistä. Ja jostain syystä avaruuslaivat nähtiin tarpeelliseksi lastata täyteen aseita jonkin olemattoman muukalaisuhan vuoksi. Ihmisten kääntyminen toisiaan vastaan oli paljon todennäköisempää."

Maan jälki on sekoitus poliittista trilleriä ja filosofista pohdintaa ihmisten ainaisesta vastakkainasettelusta, erilaisuuden ymmärtämättömyydestä ja ihmismassat liikkeelle saavia ideologeja viljelevien henkilöiden motivaatioista. Perin ajatuksia herättävää luettavaa yhtä kaikki.
- - -

Laulava avaruuslaiva, Marketta Niemelä

Laulava avaruuslaiva on tieteisnovelli ja silti jotain ihan muuta. Se on spykodraamaa, joka koostuu kahden henkilön välillä käydystä dialogista suljetussa tilassa. Unelma ja sen toteuttamisen eteen tehtävät uhraukset muodostavat tarinan pääteeman, jota käsitellään Ray Bradburyn teosten pohjalta. Novelli on nokkela ja hiplaa ajatusnystyröitä, mutta minua se ei vienyt pitkälle. Luen mieluummin ihan tavallisia seikkailuja, missä todellisen tuntuisille henkilöhahmoille tapahtuu todellisen tuntuisia asioita. Laulavassa avaruuslaivassa liikutaan toisenlaisissa sfääreissä.
- - -

Kenkälaatikon kirous, Camilla Kantola

Camillan tarinassa päähenkilö on pahassa pulassa ja ainut henkilö joka häntä voisi auttaa on serkku, joka ei halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Ongelmanasettelu on ihastuttava. Novellin lukee kahvikupposen ääressä muikeasti loppuhuipennusta odotellen. Kiroukset ovat katalia ja niiden kanssa ei leikitä, mutta Kenkälaatikon kirous todistaa suvun olevan pahin. Camillan tarina avautuu lukijalle pikku hiljaa, mutta teksti luistaa ja vie mukanaan. Tämänlaisessa maailmassa voisin viihtyä pitempäänkin.
- - -

Tomua, Perintöesine ; Shimo Suntila

Tomua on koskettava raapale rakkaudesta, elämästä ja kuolemasta. Perintöesine taasen kertoo millainen vaikutus perinnöllä voi jälkipolville olla.
- - -

Usva täytti lupauksensa, novellit olivat taas kerran huippuluokkaa. Niiden kirjoittamiseen ja hiomiseen käytetty aika ei ole mennyt hukkaan. Mielestäni ei tarvitse olla ns. etabloitunut kirjailija voidakseen kirjoittaa täydellisen novellin. Hanne Marteliuksen Kansassa Kasuavassa on siitä kuolematon todiste. Lukija kiittää kaikkia tarinoitsijoita, tekstejä työstäneitä esilukijoita ja muita avustajia ja ennen muuta lehden olemassaolosta vastaavaa taikuritiimiä.