The Thank the Perihelion Day

Tänään on "se" päivä. En malta istua aloillani, sukat pyörii jaloissa, kiipeän kohta verhoa pitkin kattolamppuun roikkumaan. Ei, en ole minkäänlaisten aineiden vallassa vaan odotan ratkaisevia tulevia tunteja, joilloin selviää ISON-komeetan kohtalo. Olo on sama kuin lapsella jouluaattona. Pitäisi odottaa myöhään yöhön, että saa avata lahjat. Ja jos paketissa ei olekaan juuri sitä toivomaani superlahjaa, saa joulupukki potkut.

Odotellessa katselen kauhulla kohti aurinkoa syöksyvää jääpalloa suorana lähetyksenä netissä. Pysy kasassa, pliis.