Äyriäisten armoilla

Kuva: Wikipedia

Tämä ei ole ruokablogi*, mutta koska ruoka ja juoma ovat niin tärkeä osa Ranskaa ja ranskalaisuutta, suon itselleni yhden postauksellisen mereneläviä. Suomessa ei (paljoa) syöty äyriäisiä silloin joskus kun sen maan jätin. En ollut koskaan syönyt edes sinisimpukkaa. Eli taustatietoni fruits de mer -ruoista rajoittuivat katkarapuun, joita olin nauttinut pitsan lisukkeena tai voileipäkakun täytteenä.

Ensimmäisen kerran kun miehen kanssa järjestimme äyriäisillallisen (Plateau de fruits de mer) olin melkoisen pihalla. Kauhulla katselin kaupan kalatiskiltä tuijottavia rapuja, eri näköisiä ja kokoisia kotiloita ja simpukoita, neljän eri kaliiperin katkarapuja ja langustiineja. Onneksi myyjä osasi neuvoa mitä sorttia ja kuinka paljon mitäkin pöytään voisi laittaa.

Perusäyriäislajitelma voi olla esim. (per naama)

- 3 tai 4 osteria
- nyrkillinen kypsennettyjä bulot- tai bigorneau- kotiloita
- 6-8 simpukkaa: joko amandes raakoina tai coques tai palourdes kypsennettyinä
- kupillinen pieniä harmaita katkarapuja ja tai 6-8 keskikokoista vaaleanpunaista katkarapua
- 2-3 ravun saksea tai puolikas rapua (tourteau)
- 2-3 langustiinia (langoustine ei ole hummeri suomeksi, kuten jotkin nettisanakirjat väittävät, hummeri on homard ja langoustine on minun päätöksestäni langustiini)

Luulen että mikä tahansa rantakivikossa elävä ötökkä kelpaa äyriäistarjottimelle kunhan se ei ole kasvanut ydinvoimalan lähellä tai myrkkylevän valtaamalla rannalla. Moni ranskalainen hyödyntääkin luonnon ilmaista ruokavarastoa laskuveden aikaan tonkien rantahiekkaa pienellä haravalla saavi toisessa kädessään. Ei se sen ihmeempää ole kuin suppilovahveroiden bongaaminen metsästä.

Mereneläviä voi tarjota niin alku- kuin pääruokalajina. Alkuruokana määrät ovat tietenkin paljon pienemmät. Pääruokalajina tarjottuna äyriäistarjotin on sen verran tuhti, että alkuruokaa ei tarvitse sitä ennen tarjota. Sen sijaan äyriäiset vaativat jonkin verran soosseja ja muita lisätilpehöörejä:

Pöydälle katetaan: (keskelle jätetään tilaa varsinaiselle äyriäistarjottimelle)

- perinteinen majoneesi (sen voi korvata myös "aïoli" ja/tai "americaine"-kastikkeilla (saa kaupasta valmiina)
- sitruunalohkoja
- remoulade-kastike kotiloiden kanssa nautittavaksi (sen tekee helpoiten itse sekoittamalla rypsi- tai auringonkukkaöljyyn dijonin sinappia ja vatkaamalla innolla: lopputulos on tasainen sinapinvärinen kastike, eräänlainen kevennetty versio itsestään sinapista)
- voita ja leipää
- äyriäispihdit (tai pähkinänsärkijät) ravun saksien rikkomista varten ja äyriäispiikit, joilla lihaa kaivetaan ties mistä onkaloista...bon appêtit
- kertakäyttöiset käsipyyhkeet ja suuret lautasliinat

Ruokajuomaksi lähdeveden ja sitruunalla maustetun mineraaliveden lisäksi tarvitaan kuivaa valkoviiniä. Kuivalla shampanjalla voidaan myös voidella kurkkuja, mutta parhaimpia mereneläväis-kyytipoikia ovat:

- Chablis tai Petit Chablis
- Muscadet Sèvre et Maine tai Muscadet sur Lie, Entre deux mers
- Quincy, Reuilly, Pouilly-fumé
- eri Chardonnay-rypäleestä valmistetut kuivat valkoviinit

Äyriäisten jälkeen korjataan lautaset perkeineen. Roskaa nilviäisistä tulee enemmän kuin varsinaista syötävää ja roskapussi on syytä heittää ulos samana iltana, koska muuten koko talo lemuaa härskille seuraavana aamuna.

Henkilökohtaisesti en pidä paljoa äyriäisistä. Sain kerran pahan ruokamyrkytyksen osterista (siitä elämäni ensimmäisestä, jonka maistoin kun mieheni koko perhe siihen jouluaattona yllytti). Olipa kivaa. Mutta siitä on jo aikaa ja olen viime vuosina innostunut kokkailemaan mitä erikoisempia öklimökliäisiä. Äyriäisiin kannattaa suhtautua kuin kapteeni Kirk: "To boldly go where no man has gone before."

_ _ _ _

* en ole vielä päättänyt mistä tämä blogi kertoo