Jos ei mielesi tee editoida, käy vaikka museossa valokuvaamassa mööpeleitä. |
"Editointi on ihan peestä."
Kuinkahan monta kertaa olen tuon itsekin todennut. Se on se työvaihe, jonka tuloksena tekstin pitäisi olla valmis, mitä sekin sitten tarkoittaa. Yleensä kirjoittajat suhtautuvat tähän vaiheeseen mitä suurimmalla inholla, vähintään pyrkivät ajattelemaan sitä mahdollisimman vähän ja ehkä jopa jättävät sen kokonaan välistä. Itse kirjoittaminen on niin paljon hauskempaa.
Luulen että aika moni niistä, jotka eivät ole sulkakynään koskaan koskeneet, eivät hahmota mitä editoinnilla tarkoitetaan. Ja ei sitä voi oikein ymmärtääkään ennen kuin itse on suoltanut satoja sivuja melkein lukukelvotonta sitä itseään ja päättänyt muokata sotkusta käsikirjoituksen. Tässä vaiheessa yleensä usko omiin kirjoittajankykyihin on muutenkin niin korkealla, että tekeleestä mieluummin muovittaisi jänniä lasinalusia kuin ryhtyisi sitä tosissaan muokkaamaan paremmaksi - järjissään olevat ehkä näin tekevätkin.
Mika sitten avuksi editointiahdistukseen?
Sosiaalinen media auttaa aina pahimpaan angstiin. Kun siitä on päässyt yli, voi vain rehellisesti myöntää, että pulassa ollaan.
En varmaan valehtele, jos sanon palautteen olevan elintärkeää kirjoittavalle. Kaikenlainen pidempi teksti kaipaa ulkopuolisen silmäilyä, vähintäänkin typojen metsästämiseen.
Romaanimittaista tekstiä on mahdotonta editoita ilman palautetta. Jokainen tekstiensä kanssa kamppaileva sen tietää. Tähän asti prosessi on ollut yksinään nyhväämistä, mutta käsikirjoitusta voi muokata ja parannella vain tiettyyn pisteeseen asti yksin. Sen jälkeen se on lähetettävä eteenpäin. On vain uskallettava.
Tai kattoja... |
Kirjoittajan on myös syytä varautua ottamaan vastaan negatiivista palautetta. Se on joka tapauksessa palautteen mielenkiintoisin osa. Esilukijoiden on toki myös osattava mainita hyvät ja toimivat asiat, jotta kirjoittaja tietää missä hän on onnistunut. Palautteen antaminen ei ole pelkkää mätkimistä, mutta positiivisilla superlatiiveilla on vaikea hioa muuta kuin kirjoittajan jo ennestään majakan lailla loistavaa egoa. Palautteen tarkoitus on antaa työkaluja käsikirjoituksen työstämiseen. Esilukijan on siis osattava sanoa sadalla kauniilla tavalla, että "tämä on ihan p...stä". Ja kirjoittajan on osattava suhtautua näihin kauniisiin sanoihin tyynen vastaanottavaisena. Kun esilukijat ovat antaneet tuomionsa ja kirjoittaja on heidän palautteensa pohjalta käsikirjoitustaan korjaillut, voi kirjoittaja lähettää tekstinsä joko kustantajille tai julkaista sen itse vaikka e-kirjana.
Käsikirjoituksenhan tulisi olla mahdollisimman pitkälle hiottu, paranneltu ja korjailtu ennen kuin sitä ehdottaa kenenkään julkaistavaksi. Mistä sitten tietää, että käsikirjoitus on oikeasti valmis? Kokemuksen voimin, luultavammin, mutta ennen kuin tuota kokemusta on karttunut tarpeeksi, olisi varmaan hyvä näyttää käsikirjoitusta ammattilaiselle, joka näkee heti missä voisi olla vielä parantamisen varaa.
....pillerirasioita. |
Nyt parin käsikirjoituksen kanssa vuosia tuskailtuani, voin sanoa että palautepalvelu on hieno asia. Sillä on hintansa, mutta suhtaudun tuohon enemmän investointina kuin muuna. Ja vaikkei se maksaisi itseään takaisin, on saaduista neuvoista ja vinkeistä ehkä hyötyä tulevien tekstien kanssa. Tekemällähän sitä oppii. Ja palautetta on aina kiva saada.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti