Editoinnin ei tarvitse olla tuskaa

Jos ei mielesi tee editoida,
käy vaikka museossa valokuvaamassa mööpeleitä.

"Editointi on ihan peestä."
Kuinkahan monta kertaa olen tuon itsekin todennut. Se on se työvaihe, jonka tuloksena tekstin pitäisi olla valmis, mitä sekin sitten tarkoittaa. Yleensä kirjoittajat suhtautuvat tähän vaiheeseen mitä suurimmalla inholla, vähintään pyrkivät ajattelemaan sitä mahdollisimman vähän ja ehkä jopa jättävät sen kokonaan välistä. Itse kirjoittaminen on niin paljon hauskempaa.

Luulen että aika moni niistä, jotka eivät ole sulkakynään koskaan koskeneet, eivät hahmota mitä editoinnilla tarkoitetaan. Ja ei sitä voi oikein ymmärtääkään ennen kuin itse on suoltanut satoja sivuja melkein lukukelvotonta sitä itseään ja päättänyt muokata sotkusta käsikirjoituksen. Tässä vaiheessa yleensä usko omiin kirjoittajankykyihin on muutenkin niin korkealla, että tekeleestä mieluummin muovittaisi jänniä lasinalusia kuin ryhtyisi sitä tosissaan muokkaamaan paremmaksi - järjissään olevat ehkä näin tekevätkin.

Mika sitten avuksi editointiahdistukseen?

Sosiaalinen media auttaa aina pahimpaan angstiin. Kun siitä on päässyt yli, voi vain rehellisesti myöntää, että pulassa ollaan.

En varmaan valehtele, jos sanon palautteen olevan elintärkeää kirjoittavalle. Kaikenlainen pidempi teksti kaipaa ulkopuolisen silmäilyä, vähintäänkin typojen metsästämiseen.

Romaanimittaista tekstiä on mahdotonta editoita ilman palautetta. Jokainen tekstiensä kanssa kamppaileva sen tietää. Tähän asti prosessi on ollut yksinään nyhväämistä, mutta käsikirjoitusta voi muokata ja parannella vain tiettyyn pisteeseen asti yksin. Sen jälkeen se on lähetettävä eteenpäin. On vain uskallettava.

Tai kattoja...

Esilukija on palautteen ensimmäinen ja joskus riittävä vaihe, mutta juuri sille omalle tekstille sopivat esilukijat ovat yleensä kiven alla. Heitä on ehkä perheessä: puoliso, lapsi, vanhempi, serkku....ehkä, mutta yleensä esilukijaa on ihan tosissaan metsästettävä ja hyvällä lykyllä sellainen löytyy kirjoittaja- ja/tai lukupiiristä, foorumeilta tai Mos Eisleyn baarista. Esilukijoita olisi hyvä olla useampi, koska vain yhden ihmisen mielipiteet tekstistä ovat vain yksi näkökulma. Sen sijaan jos kolme lukijaa mainitsee samasta ongelmasta, on hyvin suuri todennäköisyys, että tekstissä on varteenotettava ongelma juuri siinä kohtaa. Esilukijat ovat myös eräänlainen testiyleisö. Jos heidän palautteensa tulevat nopeasti ja kuulostavat innostavilta, on teksti luultavammin otettu hyvin vastaan. Sen sijaan, jos heidän lukukokemuksiaan on odotettava kuukausia ja palautteet ovat vähintäänkin "ihan kiva" tyylisiä, niin käsikirjoitus ei ehkä ole vielä siinä jamassa, että se toimisi mielenkiintoisena lukukokonaisuutena.

Kirjoittajan on myös syytä varautua ottamaan vastaan negatiivista palautetta. Se on joka tapauksessa palautteen mielenkiintoisin osa. Esilukijoiden on toki myös osattava mainita hyvät ja toimivat asiat, jotta kirjoittaja tietää missä hän on onnistunut. Palautteen antaminen ei ole pelkkää mätkimistä, mutta positiivisilla superlatiiveilla on vaikea hioa muuta kuin kirjoittajan jo ennestään majakan lailla loistavaa egoa. Palautteen tarkoitus on antaa työkaluja käsikirjoituksen työstämiseen. Esilukijan on siis osattava sanoa sadalla kauniilla tavalla, että "tämä on ihan p...stä". Ja kirjoittajan on osattava suhtautua näihin kauniisiin sanoihin tyynen vastaanottavaisena. Kun esilukijat ovat antaneet tuomionsa ja kirjoittaja on heidän palautteensa pohjalta käsikirjoitustaan korjaillut, voi kirjoittaja lähettää tekstinsä joko kustantajille tai julkaista sen itse vaikka e-kirjana.

Käsikirjoituksenhan tulisi olla mahdollisimman pitkälle hiottu, paranneltu ja korjailtu ennen kuin sitä ehdottaa kenenkään julkaistavaksi. Mistä sitten tietää, että käsikirjoitus on oikeasti valmis? Kokemuksen voimin, luultavammin, mutta ennen kuin tuota kokemusta on karttunut tarpeeksi, olisi varmaan hyvä näyttää käsikirjoitusta ammattilaiselle, joka näkee heti missä voisi olla vielä parantamisen varaa.

....pillerirasioita.

Remmiin voi astua tässä vaiheessa palautepalvelu, joka tuottaa tekstistä arvion. Eihän siitä ainakaan haittaakaan voi olla. Tarkoilla neuvoilla tekstin editointi on yllättävän helppoa, sen kun seuraa ohjeita. Ja niin ollen kaikenlainen pähkäily, kompastelu ja leukaperien kiristely on kaukainen editointimuisto enää vain. Tekstin muokkaaminen voi olla myös yhtä innostava ja antoisa vaihe käsikirjoituksen valmistumista kuin itse kirjoittaminen. Hyvä palaute myös motivoi käärimään hihat ja tarttumaan talikkoon näppikseen sen sijaan että lusmuaisi kuukausia ehkäjossittenjospataina ilman määränpäätä.

Nyt parin käsikirjoituksen kanssa vuosia tuskailtuani, voin sanoa että palautepalvelu on hieno asia. Sillä on hintansa, mutta suhtaudun tuohon enemmän investointina kuin muuna. Ja vaikkei se maksaisi itseään takaisin, on saaduista neuvoista ja vinkeistä ehkä hyötyä tulevien tekstien kanssa. Tekemällähän sitä oppii. Ja palautetta on aina kiva saada.