Luettua: Kaukamoinen, Petteri Hannila (2013)

Petteri Hannila: Kaukamoinen
2013, omakustanne (julkaistu englanniksi nimellä Fargoer)
Kansikuva: Anne Petelius
E-kirjan sivumäärä Kindlellä: 192


Suomalainen historiallinen fantasia voi hyvin. Näin totean luettuani Kaukamoisen, Petteri Hannilan esikoisromaanin, jossa liikutaan muinaisessa Pohjolassa. Kirjan päähenkilö, vasta aikuisuuden partaalle yltänyt Vierra, kuuluu kainujen heimoon. He elävät metsän ja vesistöjen antimista rauhassa omilla metsästysmaillaan. Vierra on päättäväinen ja melko kovakin nuori nainen, onhan hän päällikköjen sukua ja muutenkin kunnioitettu eränkävijä. Kaukamoinen on kivulias kasvutarina. Se kuvaa koko elämän kestävää matkaa muuttuvassa maailmassa. Se ei ole kaunista, eikä helppoa, mutta Vierra ei anna periksi.

Hannila on tuonut tarinaansa ikiaikaisia elementtejä ja juuri oikeassa mittasuhteessa. Runomittaiset kalevalaiset laulut, tai loitsut, luovat tunnelman. Luonnon ja tapahtumien kuvaus maalaavat karun kauniin maiseman, sellaisen jonne ulkosuomalainen pulahtaa mielellään virkistäytymään (se ikuinen hikimajan ja hiljalleen liplattavan järvenrannan kaipuu). En tiedä missä määrin Hannila on tutkinut Suomen muinaisten kansojen historiaa, ja kuinka tarkkaa ajankuvaus on, mutta intohimo aikakautta kohtaan paistaa rivien välistä ja on autaumuksellista. Erityisesti nautin kainujen heimon matriarkaalisesta yhteiskuntajärjestyksestä, joka toimii kirjallisuuden kentällä vastapainona viikingeille, joista on kirjoitettu kilometreittäin byronilaisia sankaritarinoita.

Tarina vetää mukanaan ja luinkin sen parissa illassa ja jäin kaipaamaan jatkoa. Petteri Hannilan seikkailu on kaunis, nopeatempoinen ja viisaasti rytmitetty.  Ihailen kirjan yksinkertaista, mutta herkkää kansigrafiikkaa. Kirjan sivuilta löytyy muutenkin taitavalla kädellä piirrettyä kuvitusta. Kaukamoinen on kirjoitettu hienosti, hyvin toimitettu ja taidolla taitettu. Mitä tästä muuta sanomaan.

Kaukamoinen on omakustanne, mutta se on täysin toissijainen seikka, kun kirjasta puhutaan. Sekin selvisi minulle kirjan jo luettuani etsiessäni siitä lisätietoa blogiani varten. Olisiko tässä todiste kirja-alan murroksesta: e-kirjan tulemisesta? Oli miten oli, toivotan Hannilalle pitkää ja antoisaa kirjailijan uraa.

Kirjabloggaajat ovat lukeneet Kaukamoista paljon, mutta alla linkki pariin muuhun lukukokemukseen ja kirjan omille nettisivuille, mistä voi lukea kirjasta otteen ja vaikka tilata omakseen:

La petite lectrice -blogi
Hys äiti lukee nyt -blogi

www.kaukamoinen.fi