Jotain mitä odottaa = Happy

Rellun mankkarissa soi aamulla ja illalla työmatkan ratoksi "Happy". Koko vartin ajomatkan kattoantenni vastaanottaa ilman rätinöitä vain yhtä radiokanavaa, mutta se ei haittaa koska tuo biisi sopii fiiliksiini. On kevät. On t-paitailua terassilla. On maastolenkkeilyä. On kukkia. On lomaa ensi kuussa. On melkein pian jo kesä. On paljon hauskaa odotettavaa. 

Vino ratsastaja.

Juuri tuo kivojen asioiden odottaminen tekee arjessa haahuilustakin mielekästä. Vaikka on duunia, pyykkiä, desimaalilaskuläksyjä tarkastettavana, uutisissa sodanuhkaa ja sadetta luvattu ensi viikolle, ei se haittaa, kun tietää että kivat projektit etenee ja lopulta pääsen niiden tuloksista nauttimaan. 

Piha kun sitä vielä sietää.

Olen happy, mutta myös kiitollinen. Ilmeisesti tämä talvi (ikuinen syystouhu mikä lie) on nyt ohi ja onnistuin olemaan sairastumatta kertaakaan. Suomessa tapahtunutta vilustumista ei lasketa mukaan ja siitäkin aiheutui vain viikon varran rään niistämistä. Söin lokakuusta tammikuuhun monivitamiinivalmistetta, ja sen lisäksi heti kun kaupoista sai, kannoin kotiin kiloittain appelsiineja ja greippejä. Talvi-menu koostuikin usein puolikkaan greipin alkuruuasta, jotain siinä välissä ja appelsiini jälkkäriksi. Olo on ollut enimmäkseen reipas ja pöpöt pysyneet loitolla. Tosin tuohon ehkä vaikuttaa sekin, ettei lapsi enää ole ihan pieni ja kantaa vähemmän tauteja koulusta kotiin.

Rapurisottogreipit.

En ole terveysfanaatikko. Osaan vain arvostaa virkeää oloa ja sitä ettei narahtelevien nivelten ja piinaavan väsymyksen takia voikaan tehdä jotain kivaa. Terveys on iso asia ja sen tärkeyden ymmärtää kaiketi vasta kun sen menettää, vaikkakin vain hetkeksi. 

Mutta nyt viikonloppu, editointia ja judokisat edessä. On mitä odottaa = happy.