Lippulappujen luvattu maa

Pankkivirkailija oli jättänyt lyhyen ja selkeän (melkein tylyn) viestin kännykkään, että pitäisi käydä pankissa viemässä meidän "perhekirja". Perhekirja eli livret de famille on virallinen vihkonen, johon on merkitty kaikki perhettämme koskevat perhetapahtumat. Lapsemme synnyttyä saimme tuon vihon, jota on aina silloin tällöin pitänyt vilautella viranomaisille. Ennen kuin saimme teetettyä vauvalle henkkarit, kirjanen toimikin jonkinlaisena todisteena siitä, että kersa oli osa perhettämme.

Minua perhekirja ei ole koskaan miellyttänyt. Se on kirjoitettu käsin ja sen sivuilla on hienoja leimoja. Se muistuttaa entisen Neuvostoliiton viisumia. Vihkosta löytyy suttaisella käsialalla kirjattuna samat tiedot kuin normaalista lyhyestä syntymätodistuksesta. Onhan se tietenkin ehkä käytännöllinen monilapsisessa perheessä, jossa lapsilla ei ole omia henkkareita. Wikipedian mukaan livret de famille luotiin aikanaan Pariisin väestörekisterin tuhouduttua tulipalossa. Näin ollen kansalaisilla oli omat kopionsa rekisterin tiedoista siltä varalta, että rekisterit jostain syystä katoaisivat viranomaisilta.

Wiki.

Pankkivirkailija pyysi minut istumaan, kun ojensin hänelle kuuluisat perhekirjat, ja heti alkuun jouduin selittämään, miksi meidän perheessämme on kirjasia kaksi. Yleensä on vain yksi, mutta meillä niitä on kaksi. Saimme toisen perhekirjan, kun meidät mieheni kanssa vihittiin avioliittoon. Ranskan lähetystö Helsingissä teki sen meille, mutta unohti merkitä uuteen perhekirjaan meille jo vuosia aiemmin syntyneen pojan. Ja koska tiedätte, tai voitte kuvitella, miten ihanaa on häiden järjestäminen ulkomailta käsin ranskalaisten viranomaisten suurella avustuksella (käännättämiset, apostillet, äidin serkun tyttönimet ym...), jäi minulta häistä hengissä selvittyämme pyytämättä uuden perhekirjan tietojen korjaamista. Sitä varten minun olisi varmaan pitänyt varata aika lapsen syntymäkunnan kaupungintalolta itsensä pormestarin kanssa ja tuoda vielä muutama todistaja paikalle. Jostain syystä tämä on jäänyt hoitamatta ja sen takia meillä on kaksi perhekirjaa: yksi syntymää ja toinen naimisissaoloa varten.

Wiki.

Pankkivirkailija kurtisteli kulmiaan selitykselleni. Hän oli selvästi huomannut sarkastisen sävyn äänessäni.

Menin sitten kysymään, että minkä tärkeän asian kunniaksi perhekirja tällä kertaa piti naftaliinista kaivaa esiin ja virkailija selitti, että eurooppalaiset pankkisäännöt sitä vaativat.

Puhahdin....että ihankohan noin.

"Kyllä kyllä, uusien EU:n säännösten takia pitää pankin kirjata ylös jokaisesta pankkitilin haltijasta nämä tiedot, jotka perhekirjassa mainitaan."

"?????????"

"Mistäs te Madame olette kotoisin?"

Vastaukseni kuultuaan pankkivirkailija nosti nenänsä pystyyn ja kysyi: "Kuuluuko se Suomi edes Eurooppaan?"

Tässä vaiheessa voitte kaiketi kuvitella, kuinka selostin tietäiväiselle virkailijalle maantiedettä ja Euroopan Unionin historiaa. Ja ilmoitin myös, että onpas kummaa, kun ei Suomesta ole pyydetty tuomaan perhekirjoja suomalaisiin pankkeihin. Ja että johtuu ehkä siitä ettei meillä ole enää käytössä Napoleonin aikaiset lippulaput, ja että suomalaiset pankit varmaan ovat jo aikoja sitten ottaneet selvää asiakkaidensa identiteeteistä, esim. tilien avaamisen hetkellä. Että ei tarvitse jälkikäteen pyydellä lisätietoja.

Pankkivirkailija vaihtoi aihetta ja kysyi, että kai Suomessa sentään on kylmempää kuin Ranskassa.

Minua alkoi ärsyttämään ihan toden teolla ja vastasin, että ei ole totta, koska ainakin viime vuodet Etelä-Suomessa on ollut paljon kuumempaa kesällä kuin täällä Normandiassa. Sitten vasta tajusin virkailijan leikkivän nokkelaa kanssani ja lehahdin punaiseksi kuin tomaatti.

Seuraavaksi hän kertoikin matkustaneensa Suomen "Givaskilaan" siskoaan tapaamaan. Siskonsa oli kuulemma ollut vaihto-oppilaana "Givaskilaassa" ja siellä oli ollut niin kylmä, että mitkään vaatekerrat eivät olleet riittäneet.

"Hienoa, mutta sittenhän te tiesittekin, että Suomi kuuluu EU:hun, jos te siellä olette käyneet, koska teiltä ei kaiketi kysytty papereita rajalla? Tiedättehän sen EU-Schengen hommelin?"

Virkailija jatkoi "Givaskilaan" armottoman talven soimaamista ja näytti selvästi yhä epäilevän, että moinen Siperia mihinkään sivistykseen mukamas kuuluisi.

Suututti. Kaikki tuo hemmetin lippulappujen takia. Ja ilmeisesti ainut tieto, joka ei ollut ollut ajan tasalla pankin tietojärjestelmässä oli säästötilin osoite, joka oli 20 vuotta vanha, mutta mikä ei ollut estänyt tiliotteen lähettämistä oikeaan nykyiseen osoitteeseemme. Hävettää myöntää, mutta eniten minua suututti pankkivirkailijan asenne. Olin naamastani punainen, kun pääsin vihdoin perhekirjoineni konttorista ulos tuulettumaan ja postiin asioimaan. Siellä ei sentään tarvinnut mitään kirjasia esitellä. Jätin ne kuitenkin laukunpohjalla siltä varalta, että leipomossa kysyttäisiin todisteita siitä, että perheeni on oikeasti olemassa, ettei turhaan tarvitse leipää valeihmisille myydä.