Etäisyyttä ennen loppurutistusta

Horisontin kutsu

Päässä viheltää höyryjunan pilli. En ehdi ajattelemaan, kun pitää puuskuttaa eteen, lisää ja lujaa. Nyt on loppusilausten ja loppurutistusten aika. Pian painoon lähtevä Kun kuulet laulun varjojen istuu yöpöydällä ja syynään sitä illat, yöt, päivät. Vikat korjaukset meneillään. Heti kun tämä kierros on ohi (huomenna, ylihuomenna..pakko), jatkan toisen osan lopun kirjoittamista. Sekin on pian ohi. Mutta ennen loppukiriä pieni tauko ei tehnyt pahaa.

Museo joka oli, mutta ei sitten ollutkaan

Heittäydyin neljän päivän mini-matkalle Välimeren aalloille. Välimerellä matkaa paljon ihmisiä. Toisten matkat ovat onnellisiä ja toisten eivät. Ajatus niille, joiden matka sinne päättyy. Maailmanahdistus on taas maksimissaan. Yritin työntää sen sivuun, koska yksin en asialle voi mitään. Kykenevätköhän siihen edes kaikki Euroopan Unionin jäsenmaat yhdessä?

Värikäs lahti

Yritin myös käydä museossa, mutta vierailusta Toulonin merimuseoon ei tullut mitään. Aikaa olisi junaa odotellessa ollut sopivat kaksi tuntia, mutta matkalaukustani muodostui ylitsepääsemätön ongelma. Museoon ei voinut jättää laukkua "narikkaan", koska terrorismiuhka. Eikä sitä saanut viedä mukanaan museon käytäville, koska laukkuun olisi tietenkin mahtunut monta laivan pienoismallia. Juna-asema sijaitsi aivan museon vieressä, mutta sinnekään ei laukkua voinut mihinkään jättää, koska iänaikainen ja ikuinen terrorismiuhka. Ranskalaiselta juna-asemalta on turha etsiä säilytyslokeroita. Niitä ei yksinkertaisesti ole. 

Eli ei museota. 

Olin hieman frustrée.

Onkohan oikeita?

Toisilla on jo kesä. Sekin aiheuttaa turhautuneisuutta, kun Normandiassa uhkaa yhä hallan vaara. Siellä ne kasvattelevat sitrushedelmiä ja valittavat kun on liian kuuma. Tulkaa Normandiaan! Opitte valittamaan. Tai. Menkää Suomeen, siellä sataa lunta! 

Ikuinen meri

Sain taas huomata, että elämästäni puuttuu jotain hyvin tärkeää: meri. Meri on minulle kuin puuttuva jäsen. Kasvoin sen rannalla. Haluaisin myös vanheta sen kimmellyksen huomassa. Onhan meillä Normandiassakin rantaviiva, mutta se on kylästäni kolmen varttitunnin ajomatkan päässä. On eri asia asua merenrannalla kuin sen lähellä. Pian, joku päivä, ehkä ensi vuonna, editoin uusiksi kirjoittamani käsikirjoituksen merestä, naisesta ja tyttärestä. Jos en voi mennä merelle, tuon sen luokseni omine neuvoineni.

Hieno seinä

Ja maailma on kaunis. Se on myös hyvä huomata välillä.

Hassu

Ja hauska. On hengenvaarallista ajatella, ettei ole.

Kalteva pyöreä kermaleivos

Entisaikoina osattiin rakentaa. Tai sitten ei. Kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan, muttei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Vai mitä pisalaiset?

Kaikki nämä

Luonto ja sen kauneus voimaannuttavat ja se tuli tarpeeseen.

Nyt voi antaa taas pillin soida.