maanantai 22. helmikuuta 2016

Wanhaa Wiiniä (kellarin kätköistä)


Ranskassa asumisen etupuolia on viini. Olen tainnut mainita tästä joskus aiemminkin... täysin ohimennen. Ranskalaisille usein hehkutetaan, että jokaisessa suomalaiskodissa on oma sauna. Ranskalainen nostaa kulmakarvojaan, mutta kohteliaisuuttaan ei kysy, miksi ihmeessä. Sen sijaan, jokainen ymmärtää, miksi jokaisessa ranskalaiskodissa on oma viinikellari. No, ei ole, mutta sallinette hienoisen yleistyksen. Aika monessa on, ja jos ei ole, niin se on suuri häpeä, josta pitäisi seurata maastakarkoitus. Hieman sama kuin englantilaiskoti, josta ei löydy teepannua.

Oma viinikellari on kiva, mutta se vaatii hieman viinitietämystä. Kaikkia viinejä ei voi säilöä vuosia. Paras tapa hankkia laatuviinejä halvalla kellariinsa on käydä ostamassa ne suoraan tuottajalta, mukavan tiluskierroksen ja viininmaistelun ohella. Olen tehnyt näin tasan kerran, kesäloman yhteydessä. Suurin osa viineistämme on ostettu lähimarketin jokasyksyisiltä viinimessuilta, foire aux vins. Kotiin lähetetystä katalogista on hyvä tarkistaa etukäteen, mitä on tarjolla ja mitä omasta kellarista puuttuu. On viinejä, joita ostetaan joka vuosi, ja joita kulutetaan ympäri vuoden: valkoviinit, samppanjat ja Alsacen Pinot Noir. Punaviinit taasen makuutetaan kellarissa vuosia, ja niiden hankintaa on suunniteltava tarkemmin. Osa vanhenee juotavaan kuntoon kolmessa tai viidessä vuodessa, osaa ei voi säilöä pitempään ja osa taas voi maata kellarissa kymmeniä vuosia.

Oma kellarimme ei ole ideaali. Viinikellarimme sijaitsee maan alla, kellariin johtavan potaikon alla. Tähän asti kaikki hyvin, mutta: viinikellarimme lämpö vaihtee vuodenajan mukaan, mikä ei ole hyvä juttu. Kellarissamme ei myöskään ole maalattiaa, mikä on vihoviimeinen Oh Non! Näistä viinikellariamme huonontavista seikoista huolimatta onnistumme vanhentamaan viinejä melko hyvällä menestyksellä. Ne ovat melkein aina juotavia. Joka tapauksessa jokusen pullon joutuu aina kaatamaan viemäriin, oli sitten kyse huonosta korkista, liiasta sakasta, tai liian pitkästä vanhentamisesta (viinietikkaakin on valmistettu). Pääsääntöisesti olemme aina hivenen varuillamme yli kymmenenvuotiaiden kanssa. Joko petyt tai sitten maistelet erinomaista vuosikertaa. Quitte ou double.


Hyvin vanhentuneen viinin merkki: kristallit korkissa.
Vietimme perillisen syntymäpäiväjuhlia lauantaina. Ranskalainen viiniasiantuntijamme, perheemme sommelier, kaivoi kellarin kätköistä Bordeaux Saint Emilion Grand Cru'n, joka oli pullotettu juhlasankarin syntymävuonna. Kolmetoistavuotiasta pulloa avattaessa asiantuntijamme lakkasi hengittämästä hetkeksi. Pullo avattiin hyvissä ajoin, että viini ehtisi 'hengittää' ennen sen nauttimista. Tässä tapauksessa ihastelimme ensin korkkiin muodostuneita keskisuurehkoja kristalleja, jotka välkkyivät kauniisti keittiön led-lamppujen loisteessa. Sen jälkeen viiniä kaadettiin lasiin pieni loraus. Sitä tutkailtiin, haisteltiin ja maistettiin. Tämä siltä varalta, että pullo olisi mennyt liian vanhaksi. Laatutarkistuksen jälkeen pullo asetettiin tarjoilupöydälle lämpenemään huoneenlämpöön ja hengittämään pariksi tunniksi.

Pullo juotiin loppuun illan mittaan. 2003 oli erinomainen viinivuosi Bordeaux'n viineille: kuiva ja kuuma. Se oli myös vuosi, jolloin saimme perillisen sukuamme jatkamaan. Kaikin puolin loistovuosi.

On turha luulla, että jokainen ranskalainen on viiniasiantuntija. Ei ole. Suurin osa ranskalaisia tuntee sen verran maansa geografiaa, että osaa luetella suurimmat viininviljelyalueet. Mutta siihen se tietämys usein jää. Kuva suurinenäisestä viiksiniekasta, joka maistamalla tunnistaa niin viinin viljelyalueen, tilan jolla se on pullotettu kuin vuosikerrankin, on klisee. Maistamalla voi tunnistaa onko kyse hyvästä viinistä. Tarkempiin määritelmiin on opiskeltava viinitiedettä: oenologie.

Jos joku joskus julistautuu suureksi viiniasiantuntijaksi, on tälle henkilölle parasta tehdä sokkotesti. Sanotaan, että pullo on Bordeaux Saint Emilion Grand Cru, mutta pullon sisältö on salaa vaihdettu. Suuri tietäjä maistelee viikset väpättäen eliksiiriä, joka on noukittu marketin tarjoushyllystä. Tuomio: erinomaista viiniä!

Oma viinitietämykseni on hyvin rajoittunut, mutta osaan yleensä valita oikeat pullot eri ruokalajien kanssa nautittaviksi. Tämä on ranskalaisemännän arkitietämystä. Pieni alien-silaukseni on tarjota illalisseurueelle ulkomailta tuotettua viiniä. Sacrilège, Ranskalainen ei luota chileläisiin tai unkarilaisiin, mitä tulee viinintuottamiseen. Viini on ranskalaisten keksintö. Eikun, ei ole, mutta noh... Viini on osa Ranskaa ja ranskalaisuutta. Sille ei mahda mitään. Se on myös osa laajempaa käsitettä: ranskalainen savoir vivre. On osattava elää, ollakseen ranskalainen, niin tapakulttuurin kuin käytöstapojenkin suhteen. Ruoasta ja juomasta nautitaan, ei mässäillä eikä dorkailla.

Lasi päivässä pitää tohtorin loitolla. Lasi punaviiniä, ehkä, en tiedä, mutta ehkä se lasillinen takkatulen ääressä ennen illallista rentouttaa ja vie ajatukset julkaisustressistä ja muusta arkiahdistuksesta hetkeksi pois, juuri sen verran, että osaa arvostaa hyvää viiniä ja elää hetkessä.

Santé!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti