Kun suunnitelmat muuttuvat

Elämä on yhtä esterataa

Kirjailijan tärkein ominaisuus on sinnikkyys. Muistetaan tämä nyt heti alkuun ja mietitään sitä lisää hetken päästä.

Sitä ennen jotain muuta.

Kun unelma murskaantuu verisine sulkineen ja katkenneine luineen jalkoihisi, haluat antaa periksi.

Et halua enää koskaan kirjoittaa, koska se sattuu. Ja kaiken lisäksi se on täysin turhaa. Ja maailmassa on muutenkin tarpeeksi onnettomia runoilijoita. Hyvä on. En kirjoita enää koskaan mitään. 

Sen sijaan luen, tai yritän, mutta kun lukeminenkin sattuu. Jonkun toisen tekstin lukeminen hieroo naamalle omaa epäonnistumista.

Teit mitä tahansa, se sattuu.

Ja kaikista eniten sattuu, kun et kirjoita. Se riipii nahkasuikaleita selästä.

Hetken kirjailija on filosofinen ja siivoaa.

Hän myös silittää paitoja ja katsoo ranskalaisen elokuvan.

Mutta yön unettomina tunteina hän haluaa polttaa koko maan. Jos hän saisi päättää, Kuolemantähti possauttaisi kaiken täältä ikuisuuteen. Olkoon pimeä voima kanssani.

Tuomio oli langetettu ja se oli järkytys. Järkytystä seurasi suru. Kirja on kuollut. Kauan eläköön kirja! Sitten heräsin vihaan. Ensinnäkin vihaan kirjailijoita ja ennen muuta itseäni. Onko tyhmempiä? Vihaan myös kustantamoita. Ne ovat niin surkeita vähine resursseineen. Vihaan tietenkin myös lukijoita ja ennen muuta sinua, joka et ostanut kirjaani. Sinut minä ristiinnaulitsen. Kirjansalamurhaaja! Roviolle! 

Onneksi viha tunteena polttaa itsensä pois nopeasti ja sen tilalle astuu rauha. 

Olen tyyni meri. Pieni tuulenvire väräjää ja aurinko kimpoaa pinnaltani miljoonana timanttina. 

Aloitan alusta. Pöytä on tyhjä. Reppuun on kertynyt kokemusta. Tiedänpähän ensi kerralla olla vähemmän tyhmä. Jostain luin, että kirjailija voi taittaa niskansa vain kerran. Hmmmm. En aio soveltaa tätä omaan sotasuunnitelmaani. Nimittäin, emme vain ainoastaan olleet sotureita kerran. Olen kokonainen sotakone, aina valmiina taistoon. Ammu vain, olen luodinkestävä.

Sulattelua. Tietenkin. Olen ylensyönyt onnea liian pitkään. Sen päättymistä joudun sulattelemaan jonkin aikaa. Kirjalija on parhaimmillaan kurjana. Ja kun olen lopulta valmis, kirjoitan maailman parhaan romaanin. Tai kolme.