 |
| Mutaa kavioissa |
Normandian kevät on nupullaan. Linnut eivät ole vielä aloittaneet soidinta. Metsässä on hiljaista, vain muta loiskuu kavioissa. Silti sen tuntee, pian kaikkialta puskevan kevään vibat väristelevät jo puskissa. Pikkulinnut pyrähtelevät ja aurinko melkein hymyilee. Pilvi on kevyt, tuuli navakka ja maa tuoksuu menneen talven mädältä. Kohta sen peittää kielojen ja liljojen maisemaan kirjoittamat runot.
Uuden aika on käsillä. On annettava entisten olla, mennä ja unohtua. Pellot on kynnetty, rikat revitty, siemenet kylvetty. Maa muhii. Kohta se kantaa hedelmää, joka aaltoilee tuulen armoilla. Juhlitaan hedelmällisyyttä, maalataan munia ja katsotaan kuuta.
Hyvää pitkää viikonloppua.
Nauttikaa rauhasta ennen kevään puhkeamista.
Varsin ei houkutteleva tie. Meidän kotitie on kuoppainen ja lanaaja ei onnistu hommassaan. Kuoppia on väisteltävä aamuin ja illoin. Maaseudun iloja.
VastaaPoistaHih, maaseudussa on sitä jotakin. Eilen levittivät sontaa pelloille. Ei voinut tuulettaa, kun pihalla lemahti sen verran sille itselleen.
PoistaLupasivat sadetta koko viikonlopuksi, että kai sitä on vain löhöttävä sohvalla ja luettava/kirjoitettava.