Kaiken yläpuolella ja muuta käytösopista

Luokkayhteiskuntako? Ranska? Mikä saa minut pohtimaan moista? Että onko tässä maassa vielä olemassa yhteiskuntaluokka, joka pitää itseään muiden yläpuolella, kuten aateliset aikanaan?

Erään ranskalaisen käytös sai herkät tuntosarveni värähtelemään epämiellyttävästi tai sitten mielikuvitukseni myllyssä on liikaa vettä. Asiakaspalvelu on yleensä mielenkiintoista, jos ei jopa hetkittäin hauskaa. Kunnes joudun palvelemaan henkilöä, jonka käytöksestä huomaa, että olen hänen mielestään yhtä tärkeä kuin lokasuoja autiomaassa. Tähän tyyppikäyttäytymiseen kuuluu mm. puhe vain silloin kuin henkilön tekee mieli suunsa avata, ei esimerkiksi silloin kuin normaalisti käyttäytyvä henkilö vastaisi hänelle suoraan esitettyyn kysymykseen. Vastaukseksi pitäisi kelvata pään lähes huomaamaton nyökäytys ilman katsekontaktia. Ei siksi että kyseinen henkilö on ujo vaan siksi ettei hän juuri sillä hetkellä jaksa vaivautua.

Samainen ylimielinen asiakas tulee myös nojaamaan tiskiin (melkein tiskin yli) ja tuijottamaan herkeämättä joka ikistä elettä, kun puhun puhelimessa toisen asiakkaan kanssa. Ilmeisesti hän luulee tuijotuksen saavan minut lopettamaan puhelun nopeammin ja palvelemaan häntä vikkelämmin. On ilmeistä että juuri hän ja vain hän on hetkessä tärkeä. Tunnetteko tyypin? Kun hän vihdoin saa laskunsa, on minun hänelle se luettava ääneen, koska hän on itse liian väsynyt sitä tavaamaan. Ja lasku ei häntä miellytä. Mikään ei häntä miellytä. Hän ei ole hymyillyt, edes yrittänyt kertaakaan. Sen sijaan hän seuralaisineen nauraa omalle vitsilleen, josta kuultaa läpi loukkaava kyynisyys.

Harvoinhan näitä tapaa, mutta yleensä tekisi mieli pyytää heitä painumaan takaisin sinne missä yleensä majaa pitävät. Ehkä linnahotelli oli täynnä. Olen pahoillani, mutta lakeijoiden ajat ovat jääneet taakse, aikoja sitten. Vai oliko kyseessä vain erityisen huonotapainen asiakas?

Mikä sitten on "haute société". Jos se on olemassa, niin eikö sen alta löydy alaluokkakin? Keitäs he sitten ovat? Kaikki tämä kuulostaa melko naivilta. On sanomattakin selvää, että jokaisessa yhteiskunnassa on kermansa. Normandiassa kermaa käytetään ruoanlaitossa: normandialaista kalkkunaa, normandialaista kalaa, normandialaista sinisimpukkaa. Parhaassa tapauksessa kermaan vielä sekoitetaan juustoa. Melkö pöhö siitä lopulta seuraa, joka tapauksessa. Olen laktoosi-intolerantikko ja kärsin myös ylimielisyyspöhnästä.

Britit ovat kuuluja luokkayhteiskunnastaan, melkein ylpeitä siitä. Mutta he eivät teeskentele muuta ja kantavat yhteiskuntansa maineen sen sakeampaa soppaa keittämättä. Mielestäni aatelius ei ole perinnöllistä. Jalo käytös on enemmänkin ideologia, vaihtoehto. Kerran kaupassa juttelin ohi mennen vanhan rouvan kanssa. Oletteko huomanneet kuinka helppoa on jutella iäkkäiden rouvien kanssa kaupassa? Varsinkin lihatiskillä. Sain rouvasta oitis kuvan avarakatseisesta, terävänäköisestä ja ylettömän kohteliaasta henkilöstä. Hänenlaisiaan palvelisin mieluusti joka aamu. Jostain syystä kuvittelin hänet istumassa porvaristalon salongissa takan ääressä teetä siemailemassa esi-äitien portretit seinillä tuijottamassa. Ehkä hän oli vain karannut vanhainkodista...