Luettua: Among Others, Jo Walton, 2011

Sivumäärä: 304 (nidottu)
Kustantaja: Tor Books
Julkaisuvuosi: 2011

Jo Walton nappasi Among Othersilla Nebula- ja Hugo-palkinnot. Painimme siis fantasia- ja tieteiskirjallisuuden raskaassa sarjassa. Hän on verrattain tuore tulokas kirjallisuuden areenoilla, mutta hän on sinnikkäästi julkaissut "kirja vuodessa" -vauhdilla ja napannut palkintoja melkein samaan tahtiin (alla linkki Jo Waltonin kotisivuille). Waltonin esikoinen The King's Peace julkaistiin vuonna 2000.

"This isn't a nice story, and this isn't an easy story. But it is a story about fairies, so feel free to think of if as a fairy story. It's not like you'd believe it anyway." s.16

Among Others sijoittuu 70- ja 80-lukujen taitteeseen. Sen päähenkilö, 15-vuotias Morwenna, on paennut äitiään, hullua noitaa, ja päätynyt lastenkodin kautta Walesista biologisen isänsä luokse Englantiin. Tosin Morwenna vasta tutustuu isäänsä, joka kolmen eriskummallisen siskonsa avustamana lähettää hänet tyttöjen sisäoppilaitokseen. Siellä kovia kokenut Morwenna lukee hyvin paljon, enimmäkseen fantasiaa ja tieteiskirjallisuutta, mitäs muuta. Tarina on kerrottu päiväkirjamuodossa ja se sopii fyysisiä ja psyykkisiä traumoja kokeneen nuoren tytön päivittäisen elämän seuraamiseen. Erityisesti nautin Morwennan energisestä tavasta joko kritisoida tai rakastaa aikansa ilmiöitä.

"There are some awful things in the world, it's true, but there are also some great books." s.52

Morwenna on lukutoukka ja lukee enimmäkseen SF/F -kirjoja ja kertoo niistä mielipiteensä. Hänen lukuharrastuksensa johtaa lopulta tapahtumien ketjuun, jonka seuraamuksia lukija jännittää kirjan viimeiseen lauseeseen asti. Teoksen intertekstuaalisuutta on ylistetty. Itseäni huvitutti kohta, jossa Morwenna ylistää Hugolla palkittua Ursula K. Le Guinia, mikä on hauskaa, koska Jo Walton tuskin tiesi saavansa itse Hugon kirjaansa kirjoittaessaan...elämän pieniä iloja lukijalle. Rivien välistä paistaa rakkaus tarinoihin, niin Morwennan kuin Waltoninkin.

Ainut asia, joka hivenen (hyvin vähän siis) häiritsi kirjassa, oli tietodumppaus sisäoppilaitoksesta, jota Morwenna ruotii ainakin kirjan alkupuolella paljon, tosin ironisen hauskasti, mutta hetkittäin se on tylsääkin ja itse tarina häviää hieman sen sekaan. Tosin ehkä tämä on tietoinen keino hukuttaa lukija johonkin vähemmän kivaan ennen kuin varsinainen fantasialla marinoitu tykitys alkaa.

"This school is enough to make anyone a communist." s.67

Kun mietitään, mitä hyötyä/iloa spefi-kirjallisuudesta on, antaa Jo Walton vastauksen Among Othersissa. Vastaus on kliseinen, mutta täysin pätevä: fantasian keinoin voidaan käsitellä jotain oikeassa maailmassa tapahtuvaa eri tavalla, toisesta näkökulmasta. Se antaa vapauksia kirjailijalle tutkia aihetta syvemmin. Morwennan tarina on hyvin synkkä ja surullinen, mutta siinä on keijuja. Waltonin keijut eivät muistuta Tolkienin Legolasta mitenkään, vaan ottavat hyvin poikkeavia ulkomuotoja ja tapoja olla kuin mitä fantasiakirjoista yleensä on totuttu lukemaan. Samalla tavalla hän käsittelee taikuutta.

"What I mean is, when I look at other people, other girls in school, and see what they like and what they're happy with and what they want, I don't feel as if I'm part of their species." s.119

"Maths class might as well be taught in Chinese. It makes no sense to me. I think that bit of my brain is missing." s.232

"I thought, sitting there, that everything is magic. Using things connects them to you, being in the world connects you to the world, the sun streams down magic and people and animals and plants grow from sunlight and the world turns and everything is magic." s.294 

Among Others on miellyttävä, pohdintaa aiheuttava lukukokemus, jota suosittelen kaikille hyvien kirjojen ystäville (genre-rajoista piittaamatta). Kirjassa on keijuja ja hyvä niin! Kuka nyt ei keijuista pitäisi?! Kirjaa on käännetty laajalti, mutta ei ilmeisesti vielä suomeksi. Haluaisin tietää, jos joku tietää, millainen leivos on "bun"? Kirjassa syödään huima määrä bun'seja.

"I wonder if there will be fairies in space?" s.110

Jo Waltonin kotisivut.