Normandian mutsit

Ennen muuta se taitaa olla kukkakauppiaitten ja ravintoloitsijoiden juhla. Lapset ovat siitä melko kaukana itse asiassa. Isommat lapsethan tietenkin voivat järjestää vanhenevalle äiskälleen mitä vain, mutta kyllä ne parhaat äitienpäivän huomiot ovat ne pienten kätösten askartelemat ja värittämät ja kirjoittamat. Siitä ollaan varmasti samaa mieltä tultiin sitten mistä tahansa, kuusta tai Pariisista.

Muistan toki ihan ensimmäisen äitienpäiväni. Olihan se jotakin. Tosin appi ihmetteli, miksi  poikansa oli minulle kukkia ja lahjan ostanut, ihan kuin ravintolaan oltaisiin tultu juhlimaan vain yhtä äitiä. Se että syntyy lapsi tarkoittaa yleensä sitä että siinä sivussa jostakusta tulee äiti, yleensä. Eihän siihenkään tietenkään heti totu. 

Ranskassa on mielestäni haastavaa olla äiti. En sano että se olisi sen haastavampaa kuin Suomessa, koska se ei olisi totta, koska äitiys (ja isyys myös), on yksinkertaisesti haastavaa, asui missä tahansa. 

Mutta Ranskassa:

- on lyhyt äitiysloma: ekan muksun syntyessä 16 viikkoa (mikä on aika vähän, jos haluaa vaikka imettää lastaan)

- on vähän tarhoja tai ei ollenkaan eli päivähoidon järjestäminen on hankalaa ellei satu löytämään huippua ja luotettavaa kotipäivähoitajaa tai kykene palkkaamaan au pairia tai työllistämään isovanhempia

- lasten sairastellessa töistä voi olla pois, muttei mielellään usein, ja näiltä päiviltä ei makseta mitään eli on käytettävä loma- tai muita maksettuja päiviä

- lapsi aloittaa "koulun" kolmivuotiaana (2,5 vuoden ikäkin riittää jos beibi osaa mennä potalle itse), mutta école maternelle on koulu eikä tarha ja se on kiinni koululomien aikaan, keskiviikkoisin (tullee muuttumaan) ja iltapäivällä koulupäivän päätyttyä

- lapsen terveydenhoidosta vastaa äiti ja isä: rokotuksista on pidettävä kirjaa, otettava selvää ja pyydettävä neuvoa itse, huolestuttava kaikesta itse ja varattava aika silmä- ja hammas- ja mille lie lääkärille itse. Toisaaltahan tämä on hyvä, mutta toisaalta...

- on Ranskan valtion koululaitos ja lapseni aloitettua koululaisen uransa kyseisen instituution kouluissa tiesin minäkin aloittaneeni pitkän taistelun tuulimyllyjä vastaan, vaikka opet olisivat ihania ja pienet kyläkoulut herttaisia, niin siitä huolimatta huonolla suunnitelmalla ei voida tehdä hyvää lopputulosta ja lapsensa koulumenestyksestä huolehtiva vanhempi saattaa joutua tukeutumaan maksullisiin koululaitoksen ulkopuolisiin tukiopetusta tarjoaviin palveluyrityksiin, mikä veronmaksajana tietenkin yksinkertaisesti potuttaa

- on olemassa myös isiä, mutta yleensä se on äiti, joka hoitaa kaiken lapsiin liittyvän. Tämä on järjestelykysymys ja varmaan variaatioita löytyy yhtä monta kuin perheitäkin. Silti tämä jotenkin puskee esille joka nurkan takaa, vaikka kuinka puhuttaisiin tasa-arvosta jne.

Äitienpäivä on päivä, jolloin juhlitaan äitejä tai ehkä aivan jotain muuta, mutta mielestäni ranskalaiset äidit ansaitsevat erityisen paljon huomiota, kiitosta ja haleja, ja ihan joka päivä.