Olen tieten tahtoen sivuuttanut uutiset Suomen kaikkien aikojen suurimmasta ympäristökatastrofista.
Kaivos, erämää, myrkkyliuokset, vuoto, katastrofi, medioiden pääsy paikalle estetty, tiedotustilaisuus ilman tietoa, päättäjien päättämättömyys, virkamiesten munattomuus, korruptio?, liikevoitto, listattu Lontoon pörssiin, luonnonvarojen hyödyntäminen, bioliuotus, esiintymä, valvontakeskus...
...jos nämä sanat liittyisivät missä päin tahansa muualla maailmaa tapahtuneeseen emämunaukseen, en olisi yllättynyt, edes järkyttynyt, vain surullinen.
Talvivaara. Talvi ja vaara. Se on Suomessa hemmetti.
Kaikkialla huudetaan, miten tämä on mahdollista. Siellä ne helikopterista tiputtavat kalkkia ja ties mitä muuta metsään, jotta myrkyt paremmin sitoutuisivat maaperään eivätkä leviäisi vesistöihin. Ja samalla joista mitataan hurjia lukemia: eliöille vaarallisia, hengenvaarallisia.
What is Talvivaara, what's happening there?
Minä en halua edes tietää. Se siitä Suomen puhtaasta luonnosta ja korruptoitumattomasta virkakoneistosta. Muistatteko, ne maamme valttikortit, joilla sukupolvemme piti Suomea maailmalla markkinoida.
Muutama linkki:
Yrityksen sivut vuosituloksineen
Toimittaja Janus Putkosen artikkeli aiheesta
(en tiedä miten suhtautua artikkeliin ja sen tietoihin)
Valtioneuvoston tiedote 11.11.12
Kalevan uutinen vuodosta 4.11.12
Ulkosuomalaisena olen tietenkin huono ja epäkelpo ottamaan kantaa mihinkään, kuten aina. Enhän ole enää oikeasti suomalainen, vaikka passissa niin lukeekin. Ainakaan minulla ei ole lupaa maan asioista valittaa, mutta kertokaahan mistä ammennan tulevaisuudessa ylpeyttä, kun näitä viimeisiäkin viedään. Vai olenko vain yltänyt ikään, rajatolpalle, millä illuusiot karisevat kuin puhdas lumi kuusen oksilta.
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
tiistai 13. marraskuuta 2012
Kiltteyden päivä
En tiedä paljoa mitään sen ihanampaa kuin kiltit ihmiset. Senpä takia luin suurella ilolla lehdestä, että tänään vietetään kilttien päivää eli Journée de la gentillesse. Kaikilla on virallinen lupa olla kiltti kerran vuodessa.
Muina päivinä voimme olla muina miehinä ja naisina normaaleita. Koska onhan se totta, ettei kiltteytä mielletä, ainakaan Ranskassa, hyväksi asiaksi. Se on enemmänkin persoonan vaje kuin hyvä puoli. Kilttiä aina höynäytetään, kilttiä pidetää vähän tyhmänä ja ajastaan jäljessä elävänä outona lintuna, jolle kaikki normaalit voivat nauraa. Katso nyt tuotakin, kun se siinä hymyilee ja availee ovia muille ja kyselee vointia ja ärsyttävän omahyväisesti on astumatta muiden varpaille. Ei tuollaiseen voi luottaa.
Psychologies lehti on tehnyt kiltteydestä kiinnostuneille opas-sivuston, jolta löytyy käytännön vinkkejä kilttien päivän viettoon.
Muina päivinä voimme olla muina miehinä ja naisina normaaleita. Koska onhan se totta, ettei kiltteytä mielletä, ainakaan Ranskassa, hyväksi asiaksi. Se on enemmänkin persoonan vaje kuin hyvä puoli. Kilttiä aina höynäytetään, kilttiä pidetää vähän tyhmänä ja ajastaan jäljessä elävänä outona lintuna, jolle kaikki normaalit voivat nauraa. Katso nyt tuotakin, kun se siinä hymyilee ja availee ovia muille ja kyselee vointia ja ärsyttävän omahyväisesti on astumatta muiden varpaille. Ei tuollaiseen voi luottaa.
Psychologies lehti on tehnyt kiltteydestä kiinnostuneille opas-sivuston, jolta löytyy käytännön vinkkejä kilttien päivän viettoon.
maanantai 12. marraskuuta 2012
Hotelli, rue de la paix
Oletteko koskaan huomanneet kuinka vaikeaa on löytää hyvä hotelli. Sellainen johon on varaa muillakin kuin öljymiljonääreillä. Ensinnäkin millainen on hyvä hotelli? Tein tähän listan niistä asioista, joita itse ihan ensimmäisenä arvostan:
1. Hyvä patja (ei liian kova eikä liian pehmeä eikä homeinen tai minkään muunkaan hajuinen).
2. Siisteys (pieni nuhjuisuus ei minua haittaa, mutta puhdasta pitää olla eikä roskia sängyn alla tai suihkun saumat homeessa).
3. Turvallinen ja ilmainen parkkipaikka.
4. Huoneiden hyvä äänieristys (en halua "aamulla" herätä siihen, kun muut asiakkaat paiskovat oviaan tai kun siivooja käynnistää turbo-imurinsa seinän takana).
5. WiFi (2012 löytyy vielä hotelleja, joissa ei eletä tätä päivää).
6. Henkilökunnan reaktiivisuus (olivat he sitten ystävällisiä tai eivät niin en halua odottaa tuntitolkulla niitä pyyhkeitä, jotka puuttuivat kylppäristä).
7. Riittävä aamiainen, joka maksaa alle 10 ropoa (sen ei tarvitse kuulua huoneen hintaan, koska kaikki eivät halua aamiaista syödä).
8. Hotellista ja sen huoneista otetut kuvat hotellin internet sivuilla vastaavat edes suurin piirtein todellisuutta.
9. Mahdollisuus lastensänkyyn lisämaksusta (lapset eivät tiedettävästi törsää suunnattomia summia hotellin baarissa tai ravintolassa, mutta ovat asiakkaita silti).
10. Asiallinen ja ehkä jopa ystävällinen henkilökunta.
Alalla pian vuosikymmenen työskennelleenä voin sanoa, ettei täydellistä hotellia ole olemassakaan.
Halusimme viettää viikonlopun perheen kesken pienessä kartanossa järven rannalla. Tein varauksen netissä, elämmehän tätä päivää. Jokin väristys takaraivossa sai minut kirjoittamaan hotellille kaksi päivää ennen tuloamme varmiistaakseni, että kaikki oli hyvin. Kaikki ei ollut hyvin. Mikään ei ollut hyvin, koska hotelli ei ollut "saanut" varaustani. Suutuin. Taistelin kaksi päivä meilitse ja puhelimitse, mutta peli oli menetetty. Jossain oli tapahtunut kämmi ja minä, asiakas, sain olla vaikka kuinka raivostunut, mutta huonetta ei herunut. Kaikki oli täynnä ja se huone siinä toisessa tavanomaisessa moottoritienvarsihotlassa, jota minulle mukavasti tarjottiin, ei minulle kelvannut.
"Jos olisin halunnut varata huoneen tuosta hotellista, olisin sen sieltä varannut. Varasin huoneen teidän hotellistanne ja tulen sinne huomenna!"
Ystävällinen vastaanottovirkailija antaa minun purkaa kiukkuani ja vastaa sitten lempeän imelään sävyyn: "Olen todella pahoillani, mutta emme ole saaneet varaustanne ja hotellimme on täynnä."
Seuraavaksi valitin sivustolle, jonka kautta olin varaukseni tehnyt (tyyliin hotlavaraus.com). Siellä ruinaukseni otettiin tosissaan ja he ilmeisesti ottivat yhteyttä hotelliin, koska lauantai aamuna sain meilin hotellin johdolta, joka valitteli tapahtunutta ja selitti mistä kömmähdys johtui ja pahoitteli lisää ja ehdotti perheelleni illaksi huonetta toisesta paljon paremmasta hotellista. Ärsytykseni ei laantunut, koska oli liian myöhäistä. Olin juuri täyttänyt 35-vuotta ja tunsin aamukahvin (kl.11) virvoittavan vaikutuksen vaikuttavan vähemmän virvoittavasti kuin edellisenä aamuna, jolloin olin vielä 34 vuotias. Olin edellis illasta lähtien asennoitunut, kuten kunnon marttyyrin kuuluu: no ei sitten hemmetti, jos ei -attitudella. Ja tehnyt listallisen muita suunnitelmia, joihin kuului kunnon aamu-unet, ei stressiä, paljon kofeiinia, kevyttä puuhastelua, paljon ruokaa ja lohdutus-shoppailua. Olin myös kirjoittanut murskakritiikin kyseisen hotellin toiminnasta eräälle hotellien arviointi-sivustolle.
Opetuksena sanottakoon, että:
a) järkevät pysyvät kotonaan eivätkä edes yritä järjestää mitään kivaa, ja
b) hotellivaraus on parhainta tehdä puhelimitse suoraan hotellin respaan soittamalla ja pyytämällä siitä vahvistuksen kirjeitse/meilitse/faksitse (ja kyllähän minä tämän tiesin, mutta kun en vain osaa vieläkään olla tarpeeksi epäluuloinen ja odottaa automaattisesti, että kaikki menee kuitenkin pieleen ja että joku kämmää jossakin)
Ensi viikonloppuna aion valokuvata sumua ja tuulenpesiä ja etsiä kaivon metsästä...
1. Hyvä patja (ei liian kova eikä liian pehmeä eikä homeinen tai minkään muunkaan hajuinen).
2. Siisteys (pieni nuhjuisuus ei minua haittaa, mutta puhdasta pitää olla eikä roskia sängyn alla tai suihkun saumat homeessa).
3. Turvallinen ja ilmainen parkkipaikka.
4. Huoneiden hyvä äänieristys (en halua "aamulla" herätä siihen, kun muut asiakkaat paiskovat oviaan tai kun siivooja käynnistää turbo-imurinsa seinän takana).
5. WiFi (2012 löytyy vielä hotelleja, joissa ei eletä tätä päivää).
6. Henkilökunnan reaktiivisuus (olivat he sitten ystävällisiä tai eivät niin en halua odottaa tuntitolkulla niitä pyyhkeitä, jotka puuttuivat kylppäristä).
7. Riittävä aamiainen, joka maksaa alle 10 ropoa (sen ei tarvitse kuulua huoneen hintaan, koska kaikki eivät halua aamiaista syödä).
8. Hotellista ja sen huoneista otetut kuvat hotellin internet sivuilla vastaavat edes suurin piirtein todellisuutta.
9. Mahdollisuus lastensänkyyn lisämaksusta (lapset eivät tiedettävästi törsää suunnattomia summia hotellin baarissa tai ravintolassa, mutta ovat asiakkaita silti).
10. Asiallinen ja ehkä jopa ystävällinen henkilökunta.
Alalla pian vuosikymmenen työskennelleenä voin sanoa, ettei täydellistä hotellia ole olemassakaan.
Halusimme viettää viikonlopun perheen kesken pienessä kartanossa järven rannalla. Tein varauksen netissä, elämmehän tätä päivää. Jokin väristys takaraivossa sai minut kirjoittamaan hotellille kaksi päivää ennen tuloamme varmiistaakseni, että kaikki oli hyvin. Kaikki ei ollut hyvin. Mikään ei ollut hyvin, koska hotelli ei ollut "saanut" varaustani. Suutuin. Taistelin kaksi päivä meilitse ja puhelimitse, mutta peli oli menetetty. Jossain oli tapahtunut kämmi ja minä, asiakas, sain olla vaikka kuinka raivostunut, mutta huonetta ei herunut. Kaikki oli täynnä ja se huone siinä toisessa tavanomaisessa moottoritienvarsihotlassa, jota minulle mukavasti tarjottiin, ei minulle kelvannut.
"Jos olisin halunnut varata huoneen tuosta hotellista, olisin sen sieltä varannut. Varasin huoneen teidän hotellistanne ja tulen sinne huomenna!"
Ystävällinen vastaanottovirkailija antaa minun purkaa kiukkuani ja vastaa sitten lempeän imelään sävyyn: "Olen todella pahoillani, mutta emme ole saaneet varaustanne ja hotellimme on täynnä."
Seuraavaksi valitin sivustolle, jonka kautta olin varaukseni tehnyt (tyyliin hotlavaraus.com). Siellä ruinaukseni otettiin tosissaan ja he ilmeisesti ottivat yhteyttä hotelliin, koska lauantai aamuna sain meilin hotellin johdolta, joka valitteli tapahtunutta ja selitti mistä kömmähdys johtui ja pahoitteli lisää ja ehdotti perheelleni illaksi huonetta toisesta paljon paremmasta hotellista. Ärsytykseni ei laantunut, koska oli liian myöhäistä. Olin juuri täyttänyt 35-vuotta ja tunsin aamukahvin (kl.11) virvoittavan vaikutuksen vaikuttavan vähemmän virvoittavasti kuin edellisenä aamuna, jolloin olin vielä 34 vuotias. Olin edellis illasta lähtien asennoitunut, kuten kunnon marttyyrin kuuluu: no ei sitten hemmetti, jos ei -attitudella. Ja tehnyt listallisen muita suunnitelmia, joihin kuului kunnon aamu-unet, ei stressiä, paljon kofeiinia, kevyttä puuhastelua, paljon ruokaa ja lohdutus-shoppailua. Olin myös kirjoittanut murskakritiikin kyseisen hotellin toiminnasta eräälle hotellien arviointi-sivustolle.
Opetuksena sanottakoon, että:
a) järkevät pysyvät kotonaan eivätkä edes yritä järjestää mitään kivaa, ja
b) hotellivaraus on parhainta tehdä puhelimitse suoraan hotellin respaan soittamalla ja pyytämällä siitä vahvistuksen kirjeitse/meilitse/faksitse (ja kyllähän minä tämän tiesin, mutta kun en vain osaa vieläkään olla tarpeeksi epäluuloinen ja odottaa automaattisesti, että kaikki menee kuitenkin pieleen ja että joku kämmää jossakin)
Ensi viikonloppuna aion valokuvata sumua ja tuulenpesiä ja etsiä kaivon metsästä...
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Tunnustan käyttäväni keskisormea
Pisaralta tipahti tällainen. Kiitos vain kaunehein.
Tämän sivutuotteena tarjottiin mahdollisuutta luodata oman issensä luonnetta.
Se on siis paljastusten päivä tänään:
Olen:
1. Heikkohermoinen. Menetän puhekykyni ja lihasvoimani koetilanteissa (ajokoe, pääsykokeet, työhaastattelut ym ikävät tilanteet).
2. Tiukkapipoinen. En siedä myöhästelyä, sovituista asioista lipsumista, ohjelman muuttumista viime tipalla enkä uimahallissa väärään suuntaan uimista.
3. Äkkipikainen. Joskus harvoin osaan pitää porut mahassani ja olla suuttumatta suotta, vaikka joku jotain hölmöä olisikin juuri sanonut tai tehnyt. Yleensä suutun heti.
4. Lyhytvihainen. Suuttua saa, muttei siinä tilassa kannata sen pitempään pyöriskellä.
5. Unohtelevainen. En muista muiden syntymäpäiviä, puhelinnumeroita, kauppalistaa, silmälääkärin aikaa, miehen nimipäivää ja loput olen unohtanut.
6. Uneksija. Päässäni on enemmän pilviä ja tähtipölyä kuin laskutoimituksia ja suunitelmallisuutta.
7. Idealisti. Jos se ei ole jo käynyt selväksi, niin vastustan yhtä sun toista asiaa. Ja kyllä, se on osa persoonaani. Esim. tööttään raivokkaasti edelläni ajavalle autoilijalle, joka heittää tyhjän tupakka-askin ikkunasta pihalle.
8. Huonotapainen. Näytän helposti ja anteeksi pyytelemättä käteni keskimmäistä sormea sille samaiselle roskaaja-autoilijalle hänet ohittaessani, koska hän ei myöskään osaa ajaa autoaan vaan kiemurtelee tiellä kummallisesti hitausrajoituksiani ärsyttäen.
Tjaah no kylläpä teki hyvä tunnustaa näitä sielun syviä, mutta sen lupaan, etten tapojani paranna. Pelkään, että ne tulevat vain pahenemaan vanhetessani.
En nyt ihan heti laita tätä kiertämään, vaikka tunnustusta kaikki seuraamani blogit ja niiden takana ahertavat immeiset ansaitsevatkin. Monella on Nanot ja Wrimot ja muut meneillään, eli jätän heille työrauhan. Ja tunnustaahan saa ihan jok'isse millon mielensä tekevi.
perjantai 2. marraskuuta 2012
Maanviljelijä sanoi
...että jos 27. lokakuuta sataa lunta, tulee talvella lunta 27:nä päivänä. Mikä on paljon Normandiassa. Viime lauantaina, todistajien läsnäollessa, tuli taivaalta tiskirättejä. Eli jos tuleva talvi on kylmääkin kylmempi ja tavallista lumisempi, on parasta täyttää puuvaja haloilla, varata pari säkkiä suolaa varastoon ja harkita onko fiksua lähteä ajelemaan kesärenkailla liukkaille teille vai ei.
Täällä Normandian maaseudulla maanviljelijä tietää kaiken pitkäaikaisista sääennustuksista. Meteo France on ihan turhake. Heinäkuussa minulle kerrottiin, että kesä alkaa elokuun puolen välin jälkeen. Miten kävi? Maanviljelijä tiesi.
Myös Maxou tietää mitä takan äärellä tehdään:
Ja mieltä lämmittänevät muistot kesästä, kun oli kuuma päivä, joki virtasi ja vene pärisi ja vesisuksi suhisi. Heitin elokuussa (kun kesä vihdoin alkoi) talviturkin Seineen. Ja kyllä, todistettavasti olen yhä elossa. Sain myös elinikäisen aurinkorasvoituksen.
Täällä Normandian maaseudulla maanviljelijä tietää kaiken pitkäaikaisista sääennustuksista. Meteo France on ihan turhake. Heinäkuussa minulle kerrottiin, että kesä alkaa elokuun puolen välin jälkeen. Miten kävi? Maanviljelijä tiesi.
Myös Maxou tietää mitä takan äärellä tehdään:
 |
| A fat cat had a heart attack. |
Ja mieltä lämmittänevät muistot kesästä, kun oli kuuma päivä, joki virtasi ja vene pärisi ja vesisuksi suhisi. Heitin elokuussa (kun kesä vihdoin alkoi) talviturkin Seineen. Ja kyllä, todistettavasti olen yhä elossa. Sain myös elinikäisen aurinkorasvoituksen.
Luin tuossa äsken ikävän blogauksen Pisaralta. Olen kyllä kuullut kauhutarinoita huonosti käyttäytyvista tarjoilijoista, mutta Helmi-Maarian kokemus on niin puistattava ja vihastuttava, että mietin pitkään mitä nainen voi vastaavassa tilanteessa tehdä.
Jäin tietenkin vaille kaiken tyhjentävää ja viisasten kivestä veistettyä vastausta, mutta kotikutoinen heinähattupsykolointini sai seuraavanlaisia aatoksia aikaan:
Kaiken maailman törppöjä ja muita säälittäviä heppinsä esittelijöitä vastaan voi toimia olemalla itsepäinen nainen, joka ihan omasta tahdostaan kouluttautuu, ansaitsee elämänsä ja elää niin kuin itse haluaa, ja nauttii siitä. Ja jos se jotain ärsyttää, niin paras kosto on kai ryhtyä kirjailijaksi ja kirjoittaa törpölle inha kohtalo..."tässä lepää x, hän oli taitava hepin heiluttaja...".
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)