Normandia ei olisi Normandia ilman juustojaan. Ne kuuluvat perinnemaisemaan omenapuiden ja mustavalkeiden lehmien ohella.
Mutta Camembertia pitää kuluttaa "avec modération". 100 grammaa juustoa sisältää 278 kcal:ia. Sitä voi syödä sellaisenaan, tai leivän kanssa, tai sillä voi maustaa ruokia. Söin muutama viikko sitten Pyrenneillä Camembert-fonduen. Jätin vuoristomaisemiin osan sydäntäni mutta myös kieleni.
Normandian Camembert on AOC mutta myös AOP (appellation d'origine protégée). Mutta vain noin 5% kaikista Ranskassa tuotetuista Camembert juustoista saa käyttää nimikettä "Camembert de Normandie AOC", joka on valmistettu "cru" maidosta, eli sitä ei olla pastöröity. Juustosta löytyy kirjallisia viitteitä 1700 luvulta alkaen. Perinteinen Camembert myydään pyöreässä poppelipuulaatikossa, joka ei ainoastaan suojaa haurasta juustoa vaan myös säilyttää sen aromit....aaah. Keväisin lapsia pyydetään tuomaan tyhät Camembert laatikot kouluun ja tarhaan. Niistä näprätään korulippaita tai ties mitä äitienpäiväksi.
Homeinen juusto: 1960 luvulla yleistyi valmistustapa, jonka seurauksena Camembert juuston kuoresta tuli valkoinen. Sitä ennen juuston pinnalla piti olla myös ruskeita läiskiä. 1700 ja 1800 luvuilla juuston sinertävää pintaa piti koristaa punaruskeiden länttien kirjo. Väri riippui siitä, mitä sienieliötä valmistuksessa käytettiin. Nykyään on käytössä Penicillium Candidum, joka tuottaa juustolle kauniin pehmoisen ja puhtaan valkoisen nukan. (lähde: Pierre Boisard, Le Camembert, mythe français)
Siis mitä haisevampi, rumempi ja löysempi, sen parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti