Paikallislehdessä oli surullinen uutinen tänään. Tuossa, ei kovin kaukana, kuoli eilen lapsi metsästäjän ampumana. Kaksitoistavuotias poika istui isänsä takana mönkijän päällä, kun 81-vuotiaalta metsästäjältä lähti laukaus. Vanhus oli ollut yksityismetsän rajalla, kun joukko sunnuntai mönkijä-retkeilijöitä ohitti hänet. Ilmeisesti vanhus ei ollut merkinnyt meneillään ollutta metsästystään mitenkään ja siitä oli syntynyt keskustelu. Keskustelun tuoksinnassa hänen aseensa oli lauennut. Artikkelissa kerrotaan, että poliisi tutkii syitä ja olosuhteita. Mutta lopputulos on surullinen. Poika sai osuman päähän, edes kypärä ei auttanut.
Tapahtuneesta voisi herättää henkiin jos jonkinmoista polemiikkia, mutta en lähde erittelemään paikallista aselainsäädäntöä. En siitä mitään tiedä.
Sen tiedän, että täällä Normandiassa, ja Ranskassa ylipäätään, ei mennä noin vain kenen tahansa maille tai metsiin. Hyvin pieni osa metsistä kuuluu valtiolle. Ja suuri osa metsistä on suojattu ulkopuolisilta joko aidoin, paaluin taikka "Yksityisalue" -kyltein. Sinne ei siis mennä kävellen, hevostellen tai mönkienkään, ilman lupaa siis. Normandia on enimmäkseen maaseutua ja maaseudulla jotkin asiat vain ovat niin kuin ovat, vaikka kunnan yleinen retkeilyreitti siitä läpi kulkisikin. Kaikki eivät pidä siitä, että kaikenmaailman kuljeskelijat tarpovat heidän "maillaan". Tästä asenteesta tulee mieleen britti koomikkojen heitto "This is a local shop for local people". Sama pätee jossain määrin siinä, etteivät näillä mailla ja mannuilla iät ja ajat elantoaan kasvattaneet ja varjelleet ihmiset oikein tahdo ymmärtää kaupunkilaisten tarvetta päästä "maalle tuulettumaan" ja sen lisäksi vaatimaan kaikenlaista. Kuten meneillään olevan metsästyksen parempaa merkitsemistä, esim kyltein.
Itse henk.koht. en ulkoile metsissä tai niiden lähettyvillä syksyllä viralliseen metsästysaikaan. Kissankin suljen sisälle, kun näen pyssymiehiä lähipelloilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti