Te kaikki muistatte Peter Maylen Vuosi Provencessa kirjan. No tämä Merde on vähän sama juttu, mutta täysin eri. Kummatkin on kirjoitettu brittihauskasta näkökulmasta ja kummassakin naljaillaan froggiesien kustannuksella. Sen sijaan Merde on fiktiota. Stephen Clarke huomauttaa kirjan alussa, että kirja ei kerro hänen elämästään vaan tapahtumista, joita hänelle tai hänen tutuilleen on tapahtunut tai olisi voinut tapahtua. Kirjassa on siis sekoitettu muutama tosielämän anekdootti puhtaaseen fantasiaan, mutta lopputulos on herkullinen. Vähän ilkeäkin, mutta hei jos te ranskalaiset ette olisi niin hemmetin ranskalaisia (ja jumalille kiitos siitä) niin ei briteilläkään olisi yhtään mitään kirjoitettavaa.
Ja niin, ei Pariisikaan olisi Pariisi ilman koiran kakkojaan.
Näitä Merdejä on kaupoissa jo kokonainen sarja, en tiedä mitä jatkikset painavat puntarissa, mutta ainakin tämä esikoinen tuli luettua häijy hymy huulilla.
Se God save les françaises oli ihan kelvollista luettavaa. Ei ehkä elämää suurempi romaani, mutta tuossahan tuo on kirjahyllyssä. Hauska kuitenkin.
VastaaPoistaOho, koko lokin ekan kommentti. Tätähän pitäisi melkein juhlia. No joka tapauksessa, kiitos Calendula korkkauksesta.
PoistaTaidan hankkia tuon jatkiksenkin pahan päivän varalta. Luin merdeä Eurostarissa välillä Pariisi-Lontoo ja vaunu oli täynnä britti-intialaisia, se oli erikoinen matka.