Tänään paistaa ja pakkastakin taisi olla aste aamutuimaan, koska auton lasit piti raaputtaa. Aurinko, tuo elinehto ja räjähtelevä tähtösemme, hellii meitä normanneja tänään. Olikin jo aika!
Viime kesänä, kun Suomessa kärsittiin helteestä (jo toista kesää peräkkäin), me hytisimme kosteankylmää Normandian kesää. Käväisipä myös mielessä, että miksi, oi miksi, minun piti tänne aikanaan tulla vaihto-oppilaaksi. Enkö olisi voinut valita jotain sääolosuhteiltaan lokoisampaa kolkkaa tässä maassa. Täällä kun niitä kuitenkin riittää, heti Pariisista etelään. Niin, no ei tarkotukseni silloin ollutkaan jäädä tänne koko iäksi, eikä ole kyllä vieläkään. Minähän olen täällä vain vierailevana tähtenä. Viimeistään eläkkeellä vaihdamme ilmastoa, olemme vannoneet miehen kanssa.
Sitä odotellessa... ja kuka tietää tuleeko sitä koskaan (ainakaan nykymenolla), voimme jatkaa harvinaisten valoilmiöiden ihailua. Muutu taivas siniseksi, kirkkaaksi valoksi ja voimaksi, meitä maan polosia tervehdi ja sitten joskus kun jaksat tuo kevät mukanasi, s'il vous pliis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti