Kirjoja ja ihmisiä

Luen lehden . En niinkään uutisten vuoksi vaan ajan hermolla pysyäkseni. Uutiset ovat aina ne samat, uuvuttavan huonot, ikuisesti masentavat, ehdottoman järkyttävät. Kuka vielä uskoo ihmiskuntaan, parempaan huomiseen ja maapallon tulevaisuuteen, kysynpä vain.

Ellei meteoriitti täräytä jääräpäisesti itseään tuhoavaa ihmiskuntaa ajasta ikuisuuteen, ei muuten taida tulla loppua tälle järjettömyydelle. Vai onko kohtuullista tuntea olonsa toiveikkaaksi? Ehkä asiat vielä hoituvat jotenkin.

Olen pahoillani, mutta en voi millään tunkea päätäni kuopan pimentoon ja olla niinkuin kaikki olisi hyvin, olisi aina ollut hyvin ja tulisi aina olemaan hyvin. Onhan asiat meillä länsimaihin syntyneillä jotenkin hyvin. Keneltä nyt meni työ tai kuka nyt jonottaa uutta elintä, mutta ei heitä lasketa, koska eivät he siihen kuole. Ei meidän tarvitse kerjätä kadulla ja myydä sitä ainoaa omistamaamme siinä ohessa.

Tiedän. Olen pahoillani. Maailma on herkälle raskas paikka. Pessimistiksi vähemmästäkin kasvaa.

Onhan maailmassa paljon hyvääkin: kuten......kuten.........................kuten Aung San Suu Kyi. Häntä nyt riepotellaan ympäri Eurooppaa valtiopäämiehiä kättelemässä ja mitaleja vastaanottamassa. Mutta olisiko tuo pieni nainen kyennyt taistelemaan pasifistina sotilasjunttaa vastaan yli kymmenen vuotta, jos hän ei olisi uskonut parempaan tulevaisuuteen? Ja vielä kotiarestista käsin? Katsellessani Aung San Suu Kyin pidättyväistä taistelua kyyneliä vastaan vuoden 1991 Nobelin rauhanpalkinto käsissään, en voinut kuin pitää itseäni ja kaikkia maailman pessimistejä suurina mäntteinä.

LähdeWikipedia

Harvinaisia ovat hänen kaltaisensa, mutta ainakin tiedämme, että heitä on. Ja kun maailmankauheudet ylittävät tavallisen raatajan sietokyvyn, on myös kirjallisuus. Joskus oikeista sankareista kertovaa tai heidän inspiroimaansa. Tai täysin keksittyä, mutta johonkin hyvään pohjimmiltaan uskovaa. Ja eikö kirjallisuus myös kasvata parempia ihmisiä? Aung San Suu Kyi luki Oxfordissa yhteiskunta- ja taloustieteiden lisäksi filosofiaa. Jos pääsisin häntä haastattelemaan, kysyisin mitä kirjoja hän luki nuorena.

Ajatuksiani tukee myös tämän päivän Hesarin uutinen brasilialaisvangeista, jotka saavat lyhentää tuomiotaan lukemalla kirjoja. Näin heistä toivotaan tulevan parempia ihmisiä.

En tiedä onko maailma pelastettavissa, mutta olen varma että ihmisten tulisi lukea paljon enemmän kirjoja.