Bobo

Suhtauduin pitkään varauksella täkäläiseen terveydenhuoltoon. Se johtuu ehkä siitä, että ensimmäinen tapaamani ranskalainen lääkäri oli nimeltään Dr. PILLU. Eeh, hän oli yleislääkäri ja minua vaivasi poskiontelontulehdus. Tohtorin nimen lisäksi kiinnitin huomiota lääkereseptiin, joka oli piiiiiiiitkä. Suomessa vielä asuessani olin käynyt lääkärissä harvoin ja saanut reseptilääkkeitä vielä harvemmin.

Ensimmäistä kertaa apteekissa Ranskassa: Aah ei odotusnumeroa. Pieni jono ja hups minulla oli näppärässä pienessä vihreässä muovipussissa lääkkeet koko legioonalle, vuodeksi. Antibioottien lisäksi sain yskänlääkkeen, nenäsuihkeen, jotain ihmeen kurkkutabletteja, kipulääkkeitä ja tulehduslääkkeen.

Paranin.

Sen jälkeen olen tutustunut ranskalaisiin sairaaloihin, klinikkoihin, erilaisiin cabinetteihin, laboratorioihin, röntgenkuvauksiin ja muihin kuvauksiin, erikoislääkäreihin ja heidän sihteereihinsä.

Universumin tai vähintään Euroopan mittakaavassa ranskalaisilla on loistavat terveyspalvelut. Yleislääkärille pääsee aamupäivisin usein ilman ajanvarausta noin vartin tai kolmen odotusajalla. Ajan kanssa lääkärille pääsee helposti. Apteekin löytää joka kylästä. Laboratorioon tai röntgeniin pääsee tilanteen mukaan ihan kivuttomasti. Erikoislääkärille sen sijaan joutuu odottaa noin 1-3 kk:tta. Silmälääkärille taas on turha haaveilla pääsevänsä alle 6 kk:n.

Ja mitä se maksaa? Paljon. Ranskan valtiolla on hurjat velat. Sécurité Sociale korvaa yleislääkärillä käynnistä (23 € tällä hetkellä) osan ja loput korvaa ylimääräinen sairasvakuutus, jos sellainen on. Yleensä työssäkäyvillä on. Tällä hetkellä kustannan omastani 32 € kuussa. Se on mielestäni näppärä keino pitää kulut aisoissa. Varsinkin kun ramppaan vähän väliä erikoislääkärillä ja labrassa ja ties missä hutkimuksissa.

Synnytin ranskalaisessa synnytyssairaalassa ja olin suurin piirtein tyytyväinen tapahtumaan. Poikani on maailman komein ja fiksuin. Sairaalan henkilökuntaa näin 72 h ajalta (itse synnytys) monta eri vuorollista, mutta parhaiten mieleen jäi se tyyppi, jonka piti tulla tuikkaamaan epiduraali. Mies ilmestyi lopulta tunnin myöhässä ja sai mieheni raivoisat haukut päälleen. Miestäni sitten pyydettiin kiltisti siirtymään ulos jäähylle. Mieleen jäi myös se, että heti syntymää seuranneena päivänä (kersa syntyi kello 2 aamuyöstä) tuli koko miehen suku vauvaa katsomaan. Sinä päivänä otetut kuvat minusta kilpailevat kauheudessaan Alienin kanssa. Tämä oli vain sellainen pieni kulttuurishokki taas minulle, joka kuvittelin saavani tutustua uunituoreeseen lapseeni rauhassa edes pari päivää.

Rouenin yliopistollisessa sairaalassa kävin kahden viikon ajan joka päivä katsomassa aivoleikattua. Siltä ajalta muistan kivat hoitajat, pitkät hämärät käytävät ja parkkihallin kalliit hinnat. En ollut tajunnut, mutta minun olisi pitänyt ostaa jokin forfait sitä varten. Tosin olin sen verran huolissani, etten tullut ajatelleeksi paljoa mitään. En edes muistanut, että autooni piti laittaa dieseliä eikä bensiiniä.

Ranskassa ei ole neuvoloita. Ainakaan samassa mittakaavassa kuin Suomessa. Vauvaa voi käydä rokotuttamassa ja mittauttamassa vuoden kahden ikään asti PMI:ssä (Protection Maternelle et Infantile), mutta sen jälkeen kersan terveyden tilaa seuraa se yleislääkäri, jonka luona äiti päättää käydä lapsensa kanssa. Lapsi saa syntyessään eräänlaisen terveysvihon (Carnet de santé), johon lääkäriä kannattaa erikseen pyytää merkkaamaan kaikki tarvittava rokotuksista kengännumeroon. Rokotuksia pitää siis seurata itse, olla selvillä mitä on tarjolla/kannattaa ottaa/on pakko ottaa. Rokote haetaan reseptillä apteekista ja sen tuikkaa bébén pyllyyn yleislääkäri. Koululaisille järjestetään kerran vuodessa terveydenhoitajan tarkastus, mutta esim. hammaslääkärille on myös parasta vain varata aika omin toimin, ettei pääse hammaspeikko yllättämään. Sama pätee silmä- ja korvalääkäriin. Varsinaisen lastenlääkärin tuntemusta ei perheemme ole onneksi tähän asti tarvinnut.

Minusta on hyvä, että lääkäriin pääsee kun on tarvetta. Eikä se maksa maltaita. Sitä en sitten tiedä, miten tässä maassa hyväksikäytetään terveyspalveluita. Kaikenlaisista huijauksista saa lukea harva se päivä. Ranskalaisille ei tekisi myöskään pahaa ihan himppunen tervettä järkeä välillä, kun ihan joka pikkuvaivaan pitää saada lääkärin lausunto, kuten nuhaan tai vatsatautiin, ja se säkki pillereitä.