No mitä kuvittelit?

Alussa oli idea.

Ideasta syntyi ajatuksia.

Ja ajatuksista tarina.

Entä mielikuvitus. Mistä se tulee?

Olemme kaikki joskus aistineet jotain täysin mielikuvituksetonta. Ruoasta puuttui maku. Maalauksesta väri. Musiikista kitarasoolo. Tai kirjasta juoni.

Onko olemassa olentoa, jolla ei ole kykyä kuvitella asiaa, jota ei vielä ole olemassa? Vai onko kyse luomisesta? Ja mitä eroa näilläkin on? Voihan kuka tahansa luoda muiden mielestä mielikuvituksettomia asioita. Vai onko kyse siitä, että on olemassa hyvää ja huonoa kuvittelua? Ei pidä unohtaa, että maku- ja hajuaistein tulkittavista nyansseista kiistely on turhaa.

Ja viisas nainen sanoi: ei ne vastaukset, vaan ne kysymykset.

Sen enempää aivokirurgiaan ja pyskologiaan perehtymättä, voisin arvata, että kaikki alkaa jossain päin pääkoppaa. Sanoihan itse Descartes, että siellä on sielun istuin. Mielikuvitus tulee syvältä. Ja kuten kaikki syvältä tulevat asiat, kehittyy myös mielikuvitus (tai sitten ei kehity) joissain kohtaa varhaislapsuutta. Jos lapsena leikki hurjia leikkejä, on varmaan aikuisena paremmat valmiudet kertoa hurjia tarinoita. Huom! Tämä ei ole tieteellinen vaan pohdinnallinen teksti.

Voiko mielellä kuvittelua harjoitella ja näin ollen sitä parantaa? Kaipa sekin on yksilökohtaista ja harjoitus tekee mestarin, muttei pidä unohtaa että aina joku tekee sen paremmin kuin sinä, tai nopeammin tai ripauttaa sitruunapippuria paistin päälle. Mutta ei sillä ole väliä, koska jonain päivänä joku juoksee Usain Boltiakin nopeammin.

Aivoilla on rajaton kapasiteetti huvittaa omaa itseään ja ilman loppukropan minkäänlaista asiaan puuttumista. (Suolistolla toki on jotain sanottavaa mielenliikkeisiin tai toisin päin, mutta lopputulos on aina takuuvarmasti sitä itseään. Siksi aivot sijaitsevatkin siellä missä sijaitsevat, mahdollisimman kaukana peestä.) Kukapa ei olisi toimeettomina hetkinä tullut ajatelleeksi edellisen illan kivaa elokuvaa. Miettineeksi mitä henkilöhahmoille tapahtui sen jälkeen, kun käsikirjoitus loppui. Kuka tahansa voi kirjoittaa fanifiktiota omassa päässään. Kun on aikansa kehitellyt jatko-osia Ramboon tai Salattuihin Elämiin, saattaa aivoissa pimahtaa välähtää ja ilmestyä kuva jostain uudesta ja ennalta ajattelemattomasta, josta kirjoittamispakkosyndroomasta kärsivä potilas tekaisee monisatasivuisen romaanikäsikirjoituksen.

Kun nyt oikein annan mielikuvitukseni lentää ja runosuolen s....

...eivätkö kuvani muuten olekin vallan ihastuttavia? Asiasta 0,4:een, miten välttää turhaa disclamerointia ja yhdyssanallisuutta blogi-kirjoituksissaan? Sanasepponen veti tietenkin em. sanat hanuristaan sielunsa tuolista.

Mielikuvituksen päänmäärätön ja asiaton käyttö voi olla mielenterveydelle vaarallista. Hyvä kuvittelu vaatii keskittymistä. Sulje silmät, hengitä syvään, sulje kaikki muu (varsinkin lapset) ulos ja anna mielesi hoitaa loput. Ja huom: nukkuminen ei ole sama asia. Ja huom: jos huomaat leijuvasi ilmassa lootusasennossa, soita Yodalle.