Maailmanpainoa keventääkseni pohdinkin tänään omaa kepeyttäni. Se heiluu siinä 60 kg:n tienoilla (kuussa olisin ihan keijukainen). Voisin tietenkin olla paksumpikin, mutta meillä on töissä politiikka, joka estää työntekijöitä lihoamasta. Tarjoamme petollista ruokaa ja juomaa vain asiakkaille. Itse olemme jatkuvalla kuurilla. Kokkimme keittää meille terveysruokaa: enimmäkseen lihaa soossissa ja useammin vihreillä vihanneksilla kuin ranskanperunoilla höystettynä. Ruokajuomana pelkkä silkka vesi ja jälkiruokana maustamaton jugurtti. Jos totta puhutaan, en tiedä onko taustalla terveytemme vai yksinkertaisesti säästötoimenpide.
Suhtautumiseni ranskalaiseen ruokaan tunnetaan seudulla. Se ei jätä ketään kylmäksi. "Katso! Tuolla kävelee se nainen, joka laittaa ketsuppia papupataan*." En osaa ottaa ruokaa ja syömistä vakavissani ja se on ilmeisesti ongelma. Pelkään, että se voi vaikeuttaa maan kansalaisuuden saamista, jos sitä joskus viitsin hakea.
Huolettomasta suhtautumisestani huolimatta minulla on ranskalainen lempiruokani. Se on valmistettu perunoista, läskistä, sipuleista, Reblochon-juustosta ja valkoviinistä. Sitä kutsutaan Tartifletteksi**. Se on talviruokaa, koska noh se on aika paksuntavaa ja sulatteluun on parasta varata noin tunti takkatulen ääressä. Tartiflette tulee samoilta seuduilta kuin Le gratin Dauphinois, Alpeilta. Normandialaisista ruoista saa myös ähkyn. Ne on paistettu voissa, haudutettu kermassa ja maustettu Pommeau-liköörillä. Jälkiruoista annakin parhaat pisteet omenapiirakalle (ihan sama onko se tavallinen vai Tatin-kiepsautettu), joka on valeltu Calvadoksella ja joka tarjoillaan vaniljajäätelön kanssa.
Lempijuomani ei ole oikea viini. Viiniähän kasvaa vain joko punaista tai valkoista rypälettä. Rakastavainen suhteeni Cabernet d'Anjou rosé viiniin on tuore. Se alkoi siitä, kun huomasin juovani liikaa sherryä. Huom! Alkoholin väärinkäyttö*** on terveydelle vaarallista. Laitoin usein (melkein aina tai aina) illallista lasi sherryä seuranani. Ei siinä sinällään mitään ihmeellistä ole. Kuka aikuinen ja täysijärkinen nyt ei osaisi yhdistää niinkin mukavaa hetkeä kuin perheen ruokkiminen alkoholiin. Sherryn lopettaminen ei vaikuttanut mitenkään kokkauksiini. Niistä puuttuu yhä maku. Vaihdoin rosé-viiniin, koska sen hedelmäinen maku muistuttaa enemmän mehua ja varsinkin näin kesäkuumina sopii se valoisten iltojen iloksi.
Mitkä ovat omat lempparisi?
* papupata eli ylhäinen Le Cassoulet
** La Tartiflette
*** määritelköön kukin itse mitä väärinkäyttö tässä tarkoittaa
****lempinimi lääkeaineelle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti