Koulubussi à la Normande

Kah, lehdessä oli oikein uutinen tänään ja vielä hyvä sellainen. Muutenhan ne ovat suurimmaksi osaksi samoja, vanhoja ja huonoja.

Päivälehti Paris Normandie on siinä mielessä ihastuttava paikallislehti, että sen toimittajaksi voi ryhtyä kuka tahansa. Lehti etsii jatkuvasti mummoja, pappoja ja perheenäitejä palkkalistoilleen. Kuka tahansa voi ryhtyä lehden kyläuutisia toimittavaksi journalistiksi. Pokkari käteen, muistivihko toiseen ja suunnaksi lähimmät kyläjuhlat, vanhainkoti tai koulu. Aina löytyy jotain raportoitavaa:

Offranville'n kunta on alkanut testata uudenlaista (tai vanhanlaista riippuen siitä mistä vinkkelistä asiaa katsoo) koulubussia. Se on äänetön, ei kuluta tippaakaan bensaa eikä tuota grammaakaan pakokaasua. Rose-niminen Percheronin hevonen vetää kylän hippobussilla lapset kouluun ja takaisin kolmena päivänä viikossa. Katettuihin kärryihin mahtuu 18 koululaista.

Toistaiseksi kyseessä on pelkkä kokeilu, joka kestää muutaman viikon. Luin uutisen tietenkin riemuissani. Ei vain siksi, että olen heppahullu, mutta myös sen valtavan inhimillisen askeleen takia, joka tämän uutisen taakse piiloutuu. Hitot siitä, että N. Armstron on kävellyt kuussa. Rose joka vetää kylän lapset kouluun ja rouskuttaa tienpientareen heiniä lyhyemmäksi matkan varrelta ja lannoittaa Mathilde-mummon ruusupenkit siinä sivussa.... joskus askel taakse, takaisin vanhoihin hyviin toimintatapoihin, on suurempi kuin juokseminen päätäpahkaa kohti tulevaa (luultavammin silmät kiinni ja päin seinää).

Mathias Verduren ajama kouluvossikka on tietenkin väriltään keltainen!