Se ei estä kuitenkaan sitä, etteikö mehevällä toc toc toc -kokemuksella voi herkutella sivistyneesti.
Tässä yksi:
Minulta pyydettiin harjoitteluraportti. Firma oli suuren suomalaisen paperijätin ranskalainen tytäryhtiö ja tein raporttini niin tunnollisesti ja rehellisesti kuin suomalainen vain osaa. Ehdotin vähän monimutkaisempia työtehtäviä tuleville harjoittelijoille ja mainitsin myös harjoittelupaikan huonoista kulkuyhteyksistä. Annoin suitsutusta kaikesta muusta.
Mutta:
Sain tulta ja tappuraa niskaani pääkonttorista. Firman harjoitteluvastaava (ranskalainen Madame) oli repinyt pelihousunsa ja kirjoitti vastaukseensa jotenkin näin: "Koskaan ennen ei kukaan ole uskaltanut....jne".
Muistan käsieni vapisseen lukiessani Madamen kirjettä, koska en ymmärtänyt mitä pahaa olin tehnyt. Minuahan oli varta vasten pyydetty kirjoittamaan "kaikki mahdolliset ruusut ja risut, jotta harjoittelu-ohjelmaa voitaisiin parantaa".
Nyt vähän enemmän maailmaa nähneenä ymmärrän toki, että vähäpätöisen harjoittelijan on parasta pitää matalaa profiilia, puhua vain jos jotain kysytään ja silloinkin vastata mielistelevästi.
Itse asiassa olin saanut saman opetuksen jo vuosia aiemmin Italian laivaston lippualuksella. Olin vaihdossa, sielläkin, mutta en opintojen vaan harrastuksen takia. Ja sama juttu: minulta pyydettiin purjehduksen lopuksi pientä listaa asioista, joita voisi parantaa tai joista olin pitänyt. Olin rehellistäkin rehellisempi. Kaikki oli mennyt suurimmaksi osaksi hyvin muutamaa pientä sivuseikkaa lukuun ottamatta.
Ja:
Yhdysupseeri tuli juttelemaan kanssani naama vakavana. Il Comandante ei ollut pitänyt paperistani ja se oli aika scandalo. Onneksi olin hyvää pataa itse Ammiraglion kanssa, jonka tytär oli ollut edellisenä kesänä Suomessa purjehtimassa...ja maamme välttyivät diplomaattiselta selkkaukselta. Sain kuitenkin osakseni kylmiä katseita upseerien messissä ja kylmän kädenpuristuksen Il Comandantelta. Onnekseni Italian laivasto ei ole koskaan ollut suuri uhka kenellekään.
Olen hidas oppimaan, mutta jos minulta tänä päivänä pyydetään raporttia jostakin...
Tutti va bene. Tout va bien.
Oho, no onpas otettu henkilökohtaisesti raportit :D Miksiköhän niitä sitten pyydellään, jos ei voida ottaa "kritiikkiä" vastaan..ja varsinkin, jos kerran harjoittelijan tulisi olla "hiljaa"...
VastaaPoistaNiinpä, en ymmärrä vieläkään, mutta kaikkeahan ei voi ymmärtää. Veikkaan, että ensimmäisessä tapauksessa en yksinkertaisesti ollut tietoinen kaikesta. Firmassa oli hieman kumma ilmapiiri: vaikutti siltä etteivät sen ranskalaiset työntekijät arvostaneet ihan kaikkea mikä tuli Suomesta. Kai he ottivat raporttini jollain tavalla epäkiitollisena arvosteluna, vaikkei se sitä todellakaan ollut.
PoistaToisessa tapauksessa Italiassa kyse oli isojen ja tärkeiden herrojen haarniskojen kiillosta, ei mistään muusta. Mikään ei saanut häiritä heidän erinomaisuuttaan. Ja koska minä en ole saanut tätä oppia äidinmaidossa, sain oppia sen kantapään kautta.
Palaute pyydetään, koska jossain on keksitty että sen avulla voidaan parantaa asioita: periaatteessa kaikki ymmärtävät sen. Käytäntö on sitten eri asia ja se mitä sillä palautteella tehdään.
:) minä olen vuosien varrella oppinut sen, että kun kysytään mitä kuuluu, en vastaa enää että "no vähän on yskää tässä ollut ja väsymyskin piinaa, mutta muuten kaikki on hyvin". Ja tämä koskee lähinnä skandinaaveja, jotka olivat ihmeissään kun aina rehellisesti kerroin että miltä nyt tuntuu. Vaikka sydäntä kylmäisi niin nykyään sanon "cava, très bien merci et vous?" , sen ainakin osaan jo kuin vettä vaan. On kyllä suomalaiselle tosiaan vaikeaa tuo ylläoleva tilanne, komppaan sua täysin, olisin itse tehnyt ihan samoin.
VastaaPoistaJoo tuo on ihan yleismaailmallinen ilmiö, ettei puolitutut halua tietää kaikkia muitten ongelmia.
PoistaRanskalaisilla on kyllä epäsuora tapa ilmoittaa kysyjälle, jos jokin vaivaa: vastataan "ca va" sellaisella äänensävyllä ja ilmeellä, että kysyjä ymmärtää, että mikään ei mene hyvin. On sitten kysyjän vuoro joko kysyä uudestaan, että "no mikä nyt on huonosti" tai puhua muusta.
Se mitä minä en vieläkään osaa on tuo taito pukea negatiivinen asia kauniiseen hyvän tuoksuiseen pakettiin, jonka voi huoletta jättää kenen tahansa herkkäsielun käsiin.