Uusi käsikirjoitus ei ole vielä ottanut tuulta purjeisiinsa. Se on, vaikkei ole vielä. Sekin heiluu. Ei siitä mitään tule, ajattelen. Sitten keksin ratkaisun hyvin oleelliseen ongelmaan, joka oli kaataa kaiken. Ja suunnittelu edistyy omalla herneen kokoisella lyijypainollaan.
Mutta saamattomuus. Se on päivän sana ja sen kunniaksi on perustettu ihan oma kerho. Siihen liittyminen on ilmeisesti ilmaista ja vielä täysin vapaaehtoista. Liityn. Se kuulostaa ihan minulta. Ja vielä, kun ei tarvitse mihinkään toimikuntiin ottaa osaa. Saamattomuuden huippu.
 |
| Kuva: Lukuhoukka |
Enkä minä osaa edes tekstinkäsittelyä. Helposti hermostuvana immeisenä olen ikuisesti kiitollinen, että näitä ohjelmia on kehitetty meille hölmöille, jotka kirjoittamisesta haaveilemme, mutta sitten niitä pitäisi vielä jaksaa oppia käyttämään. Stazzy listasi oman työkalupakkinsa sisällön ja sai minut epäilysten valtaan. Saisinpa joskus asennettua jotain yhtä tulevaisuudelta kuulostavaa kuin Scrivener koneelleni. Miksi puhelimellani ei voi tehdä muuta kuin soittaa (on siinä herätyskello!)? Mitä vikaa USB-avaimissa on? Vastahan sen hankin. Mikä muistitikku? Kyllä omaan sähköpostiin lähetetty varmuuskopiokin pelastaa pahassa paikassa. Jokin Dropbox kuulostaa taas juuri niin aikaa ja ajatusta vaativalta, että mieluummin nikkaroin muiden Homo Anticusten kanssa kivisiä pilvilinnoja.
En voi kuin ihailla niitä, joilla hermo kestää ja pinni riittää ajan hermolla elämiseen.
Minulla ei juuri nyt ole aikaa sellaiseen. Ajattelin lukea taustamateriaaleja, jos jaksan.
Noh :P
VastaaPoistaMä olenkin tällainen puolinörtti, aina vahingossa tungen nenäni johonkin ja otan sen käyttöön, vaikka kuinka intän, että "ei tartte, ei tartte". Ylipäätään mulla on paha tapa olla yllytyshullu.
Musta kiviaikaihmisyys on oikein pop. Olennaista ovat kuitenkin lampaat ja luonto.
Heh, ihan terveellistä se on yrittää helpottaa teknologialla elämäänsä. Minä vaan laiskana mietin, että jos sitten joskus jotain.
Poista