Älä tupakkaa kynttilästä sytytä ja muita tarkennuksia taivaanrannasta

A. Dannebey (2010)

Ethän kopioi novelliani ilman lupaani. Kommentit ovat tervetulleita.




Keulakannella seisova mies naureskeli ja huuteli rivouksia. Nina odotti inhosta sekaisin, että mies tulisi lähemmäs. Miehen lakin alta paljastuivat irvokkaat, suolaveden syömät ja elottomat kasvot. Lankut natisivat, kun hän tömisteli lähemmäs. Kaikkialla haisi mätä puu ja levä. Nina haistoi miehenkin. Vapinasta huolimatta hän yritti keskittyä jalkoihinsa. Hänen pitäisi oppia liikkumaan. Kääntää selkänsä miehelle ja hänen haisevalle laivalleen. Mies oli jo aivan hänen edessään ja hengitti raskasta koneöljylle haisevaa hengitystään. Nina ei voinut kääntää päätään pois. Hänen oli katsottava ja sitten hän putosi.

Hän aukaisi silm
änsä ja veti peiton päältään, mutta tunsi jotain märkää lakanalla. Se oli taas tapahtunut, hän ajatteli ja kumartui haistamaan kangasta. Lemu oli liian pistävä. Helpotuksen hymy häivähti Ninan kasvoilla. Tällä kertaa se oli vain kissan pissaa.

_ _ _


Erwan koilasi kiinnitysköyttä ja katseli loittonevaa satamaa. Douarnenez näytti usvan alle kömpivältä jättiläiseltä, joka levitti lepoon aallonmurtajista ja rantakaduista muodostuvat jäsenensä. Nuori kalastaja laski harmaita kattoja hautuumaalta vasempaan ja huokaisi yhdeksännen kohdalla. Hänen kihlattunsa nukkui siellä. Nouseva kuu valaisi maisemaa. Erwan heitti köysiniput laatikkoon ja marssi kajuuttaan, missä kapteeni odotti kahvien kanssa.
«Me olemme merihädässä», kapteeni ilmoitti.
Erwan rypisti kulmiaan ja vilkaisi navigointilaitteita
.
Kapteeni tarttui kahvikuppeihin päivittelevän näköisenä ja totesi: «En löydä radiosta Jazzia
He joivat kahvit hiljaisuudessa ja tuijottivat mustaa aavaa. Kapteenin poika Nico k
äynnisti kaikuluotaimen. Sen avulla he lähtivät etsimään sardiiniparvea.

_ _ _


Metsää, peltoa, lisää metsää ja lisää peltoa. Talo. Nina rakasti maaseutua. Sen rauhaa ja sen turvallisuutta. Hän oli ostanut talon pellon ja metsän rajalta. Työmatka oli pitkä, mutta se ei haitannut. Autoradiossa soi tango, jonka sanat kertoivat merestä, kuusta ja kaipuusta. Hän ajatteli taas Jukkaa ja vihasi itseään sen takia. Nina sammutti moottorin ja imäytettyään etuoven kiinni hän rymisteli eteisen läpi. Hän haistoi yhä Jukan partaveden, vaikka siitä oli jo yli kymmenen vuotta. Häntä vihloi sama kipu, jonka hän oli tuntenut sinä päivänä, kun mies ei ollut enää vastannut. Nina seisoi keittiössä ja kissa pyöri hänen jaloissaan ruokaa vaatien. Hän kaappasi eläimen syliinsä ja pussasi sitä.
Syötyään Nina sytytti valtavan valkoisen kynttilän. Se seisoi takorautaisella jalalla sohvan vieressä. Hän istuutui, käynnisti läppärin ja sytytti tupakan kynttilästä. Liekki leimahti ja tietokone piippasi. Nina luki sähköpostit. Suurin osa oli mainoksia, mutta yksi viesti tuli deitti-palstalta.

_ _ _


Erwan hikoili vetäessään verkkokauhaa ruuman ylle. Trooli oli täynnä ja hänellä riitti kauhomista. Heillä oli ollut onnea ja Erwan hymyili. Syksyllä hän voisi vihdoin muuttaa yhteen Gwenaellen kanssa. Erwan riisui takkinsa. Kapteeni oli korjannut antennin ja kansi tulvi jazzia ja bluesia. Erwan istahti kansivalon alle ja näytti peukkua kajuutassa tanssahtelevalle miehelle.
_ _ _

Tuuli ujelsi niin korvia huumaavasti, ettei Nina saanut miehen sanoista selvää. Sen sijaan miehen ilmeestä ei voinut erehtyä. Hän oli raivoissaan. He seisoivat taas keskellä aluksen kantta. Keskellä raivoisaa merta, jonka mustat aallot vierivät ohi kuin vuoret. Alus vaikeroi natisten myrskyn kourissa. Nina seisoi naulattuna paikoillaan ja odotti. Tällä kertaa mies tarttui Ninaa olkapäistä ja ravisteli niin, että se sattui.
«Katso minkä teit Mies työnsi Ninan ylävartalon reelingin yli ja miehen väkivaltainen ote sattui niin, että Nina huusi yhtä lailla kivusta kuin kauhusta pauhaavalle merelle. Vihreä valo ilmestyi veteen aluksen kyljen viereen. Se voimistui ja nousi pinnalle ja Nina huomasi, että valo olikin valkopaitainen mies. Mies joka kamppaili murskaavia aaltoja vastaan. Hänen huulensa kävivät välillä pinnalla ja mies sai hengitettyä. Sitten hän nielaisi vettä ja yski kouristellen. Mies vajosi pinnan alle ja hävisi lopulta näkyvistä. Merimies repäisi Ninan reelingiltä vartaloaan vasten ja suuteli häntä huulille ja heitti hänet mereen.

Nina her
äsi yöperhosen siivenlyöntiä myöhemmin ja huusi huoneensa tunkkaiseen pimeyteen. Hän jatkoi huutoaan tuntiessaan kosteuden ympärillään. Lakanat olivat litimärät, mutta haju oli kaikista pahin. Nina ponkaisi ylös, avasi oven vapisevin käsin ja juoksi ulos talosta. Hän seisoi pihalla tähtien tuikkeessa tunnin ennen kuin uskalsi palata takaisin sisälle.

_ _ _


Erwan nukkui. Kello oli kolme iltapäivällä ja ulkona tihutti. Gwenaelle painoi huulensa nuoren kalastajan otsalle, kummallekin silmälle ja lopulta suulle. Erwan hymyili unen ja toden rajamailla. Silmiään avaamatta hän kaappasi nuoren naisen syliinsä ja he makasivat sängyllä solmussa toisiaan pidellen.
«Syömään sieltä», kutsui Erwanin äiti oven takaa.
Taika rikkoutui ja Gwenaelle istuutui s
ängyn reunalle. Erwan silitti farkkuihin vedettyä reittä. Hänen sormensa harhailivat ulkosaumaa pitkin takataskuja koristaville nastoille ja vyön takaa pilkistävän alusvaatteen pitsireunalle. Gwenaelle kääntyi suutelemaan Erwania vielä kerran ja nousi ylös ja hävisi huoneesta.
«Alapa tulla sieltä», kuului äidin ääni taas.
Erwan tunnusteli erektiotaan osittain mieliss
ään, mutta enimmäkseen harmissaan, ja veti kylpytakin päälleen. Hän päätti käydä suihkussa ennen päivällistä.

Samana iltana Erwan vilkutti Gwenaellen pienenevälle hahmolle, joka seisoi kivisellä laiturilla kunnes Bleiz Mor kaarsi aallonmurtajan taakse.
«Taitaa olla huolissaan», sanoi kapteeni yllättäen Erwanin. «Tähän ammattiin kuuluu myös se, että osaa vakuuttaa rakkaalleen, ettei hänellä ole mitään pelättävää.»
Erwan oli sanaton. Hän ei pelännyt merta, ei ollut koskaan pelännyt.

_ _ _



Nina yritti hymyillä Tapiolle. Mies vaikutti mukavalta, siistiltä ja rennolta. Hän oli juuri pyytänyt tarjoilijaa tuomaan ruokalistat. Nina mietti kuumeisesti jotain sanottavaa. He olivat jo kertoneet opiskelut, työt ja harrastukset. Tapio katseli häntä odottavasti. Nina kiemurteli paikoillaan ja kaivoi esiin tupakkansa. Tapio kieltäytyi, kun Nina tarjosi yhtä hänelle. Nina kumartui sytyttämään omansa pöydällä palavasta tuikkukynttilästä.
«Tuo on huono tapa», mies sanoi kulmat kurtussa.
«Joo mä tiedän. Tupakointi tappaa ja niin edelleen», Nina vastasi naurahtaen.
«Ei, en minä sitä tarkoittanut vaan tuota kynttilästä tupakan sytyttämistä. Niin ei saa tehdä.»
Ninan leuka loksahti auki ja tupakka tipahti maahan. Mielessään kiroillen hän noukki sen maasta ja imi posket lommollaan. Sitten hän puhalsi savut yllensä terassin pimenevälle taivaalle. Nina oli varma illallistavansa sekopään kanssa. Sellaisen, joka ei pitänyt kun kynttilöihin koskettiin.

_ _ _


Kaiku piippasi tasaisin väliajoin. Sopiva parvi ui lähellä ja Bleiz Mor seurasi sitä täyttä vauhtia. Erwan seisoi takakannella valmiina päästämään suuren välivesiverkon veteen. Ulapalla oli jonkin verran aallokkoa ja pieni troolari vaappui hänen jalkojensa alla. Tuulesta huolimatta yö oli lämmin ja Erwan riisui takkinsa. Kapteenin merkistä hän veti vivusta, joka vapautti useita satoja metrejä pitkän verkon. Valkoisina hohtavat kohot muodostivat aluksen perään kaarevan helminauhan. Kapteeni ohjasi alusta saartaen sardiinit verkon keskelle ja Nico tuli ulos auttamaan. Kaksin he saivat verkon juoksemaan esteettä veteen ja työ oli nopeasti tehty. Erwan hengähti reelinkiin nojaten.

Kiristyvien k
öysien ääni sai nuoren miehen terävöittämään aistinsa. Jokin oli vialla. Verkon nosturi päästi tuskaisan ähkäisyn ja osa sen läpi juoksevista naruista napsahti katki. Verkko oli tarttunut johonkin. Näytti kuin troolarin keula nousisi suureen aaltoon, mutta veden saavuttaessa Erwanin saappaat hän tajusi aluksen perän vajoavan mereen. Erwan huusi Nicolle, joka vuorostaan huusi isälleen kajuuttaan. Sitten Erwan oli jo vyötäröään myöten vedessä ja aalto löi hänet troolarin kannelta.

_ _ _


Mies oli tilannut pihvin pääruoaksi, Nina taas vähemmän luontoa kuormittavan nieriän. Hän ei itse osannut kokata kalaa, mutta söi sitä mielellään ravintolassa. Mies jutteli mukavia ja Nina oli unohtanut kynttilä-tapauksen. Hänen ensivaikutelmansa Tapiosta oli parempi kuin mitä hän oli alkuun osannut toivoa. Tapio piti ulkoilusta ja rauhallisesta elämänmenosta, ja myös eläimistä ja halusi ehkä lapsiakin. Nina oli myyty ja selitti posket punaisina miehelle muuttoaan maalle.
«Sinulla on kyllä hirveän pitkä työmatka», totesi Tapio.
«Ei se minua haittaa, kunhan saan olla rauhassa.»
Mies kallisti päätään sivulle. «Eikö Espoostakin löydy rauhallisia paikkoja asua?»
«Tietenkin, mutta minä halusin sisämaahan, niin ettei merta näy», Nina selitti.
«Ai», Tapio huokaisi ja nojasi taaksepäin.
Nina ymm
ärsi, että jokin vaivasi miestä. «Onko se ongelma sinulle?»
«
Ehkä. En tiedä, se riippuu sinusta.»
Nina mietti kuumeisesti mistä kiikasti. Hän ei ollut suoranaisesti maininnut ilmoituksessaan vihaavansa merta, koska ei halunnut laittaa profiiliinsa mitään negatiivista. Olisiko Tapio unohtanut mainita jotain, Nina pohti.
«En pidä merestä enkä mistään siihen liittyvästä», hän sanoi ja veti uuden tupakan askista ja piteli sitä sormissaan.
«
Minulla on veljeni kanssa kimppavene. Se ei tietenkään tarkoita, että minun naisystäväni tarvitsisi pitää purjehduksesta, vaikkei minulla ole mitään sitäkään vastaan.»
Nina asetti tupakan huulilleen sanaakaan sanomatta ja nojasi kohti tuikkua.

_ _ _



Erwan oli nähnyt Bleiz Morin katoavan syvyyksiin muutamassa sekunnissa. Aluksen mukana pinnan alle oli hävinnyt kaikki valo, ja nuori kalastaja kellui keskellä pimeyttä ja aavemaisia aaltoja. Hän huusi kapteenia ja Nicoa, mutta kukaan ei vastannut. Epätoivo täytti hänet ja kyyneleet sekoittuivat meren suolaan hänen poskillaan. Erwan puristi pelastuliivejään. Hän oli yhä elossa vain niiden ansiosta. Vesi oli kylmää, mutta ei tuskallisen jäätävää kuten talvella. Erwan yritti pysyä rauhallisena ja miettiä. Hän kirosi itsensä alimpaan helvettiin tajuttuaan jättäneensä ainoan mahdollisuutensa pelastautua Bleiz Morille. Hänen henkilökohtainen hätälähettimensä oli jäänyt kansitakin taskuun.
_ _ _

«Ä
lä viitsi tehdä noin», pyysi Tapio.
Nina pys
ähtyi liikkeessään kohti tuikkua eikä yrittänytkään peitellä ärtymystään. «Ja miksi ei?» hän kivahti.
«Aina kun joku sytyttää tupakan kynttilästä, kuolee yksi merimies», Tapio sanoi ja hymähti hyväksyvästi, kun Nina laski tupakkansa pöydälle.
Tapion sanat saivat meren ry
öppyämään Ninan mieleen. Se täyttyi vedestä, kylmyydestä ja tuskasta.
«Mikä nyt tuli?» Tapio kysyi, kun Ninan katseesta hävisi jotakin ja veri pakeni hänen kasvoiltaan.
Nina ryhtyi kakomaan kuin hukkuva ja oksensi illallisensa takaisin lautaselle. Jostain mielens
ä hämärästä Nina kuuli merimiehen naurua.
_ _ _

Erwan oli lakannut tärisemästä ja hän tunsi olonsa kevyeksi. Hänen ajatuksensa koostuivat kuvista Gwenaellestä. Tällaista on siis kuolla, hän ajatteli ja säpsähti, kun tunsi jonkin tönäisevän reittään. Erwan hapuili vettä ympärillään. Hän toivoi vihdoin törmänneensä johonkin vedessä kelluvaan. Sitten hän tunsi uuden töytäisyn ja kuuli korvissaan outoa narinaa. Ympäriltä kuuluva loiske sai Erwanin huudahtamaan kauhusta. Jokin nosti häntä ylös vedestä ja se tuntui käden alla pehmeältä ja liukkaalta.


Jeannette luki lehteä penkillä sairaalan etuovien vieressä. Sisällä oli liian kuuma. Hän löysi artikkelin, jossa puhuttiin hänen pojastaan. 



"DELFIINIT PELASTIVAT NUOREN KALASTAJAN. Harvinaisten merinisäkkäiden parveilu pinnalla oli herättänyt pelastajien huomion, kun he etsivät uponneen troolarin miehistöä. 19-vuotias Erwan Hebert toipuu sairaalassa hypotermiasta, mutta hänen tilansa on vakaa. Etsintöjä jatketaan kahden muun miehistönjäsenen löytämiseksi ja sardiinitroolari Bleiz Morin hylyn paikantamiseksi. Aluksen uppoamisen syy oli toistaiseksi tuntematon.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti