perjantai 29. kesäkuuta 2012

Tauon paikka

Ulkoa kumajaa lähestyvän ukkosen murina. Kohta sade rapsuttaa ikkunaa. Kahden päivän kuumeisen sään päälle räjähtää, paukahtaa ja poksahtaa ja sitten viilenee. Ja alkaa kesäloma.
Tämä loki jää myös uinailemaan yöttömän ja maattoman blogistanian tuiskeesta.
Toivottavasti teilläkin on kesässä tiedossa lepoa ja leppoisuutta.

(Aaah eka välähdys keltamustassa pilvimassassa...)

Huomaan tarvitsevani: unta (rajaton liittymä), maiseman vaihdosta (ei näissä Normandian vehmaissa niityissä mitään vikaa ole, mutta ei niitäkään koko vuotta jaksa katsella) ja rauhaa. Rauha on jotain sellaista, mitä arvostan aina vain enemmän.

Lomalla aion:

1. N U K K U A!

2. Olla kiireetön eli nousta vähän ennen kl. 11 ja nauttia aamiaisesta terassilla (parasta olla satamatta) vähän päälle puoleen päivään asti.

3. Käydä uimassa tai polkemassa tai muuten vain haistelemassa merta.

4. Olla laittamatta ruokaa koko ajan.

5. Käydä inspiroitumassa, jos siihen tarvetta, tai sitten en.

6. Lukea kirjaa koko ajan (paitsi kun kirjoitan).

7. Ja kirjoittaa.

Lomassani minua stressaa hivenen tuo viimeinen kohta. Mitä jos en saa mitään kirjoitettua. Viime kesänä en saanut. Toissa kesänä taas kirjoitin puoli romaania. Jännitys kasvaa vatsan seutuvilla lähtöä odotellessa sellaiseksi, että melkein tekisi mieli peruuttaa koko hölmö tarina.

(Toinen salama ja kahdeksan sekunnin viiveellä vaivaista jyrähtelyä. Pihalla on ihan pimeää.)

Vai olenko vain toivottoman väsynyt. Koitan uskoa niin, sillä olen riippuvainen kirjoittamisesta ja en usko, että sitä lopettaisin, vaikka mitä tapahtuisi. Se olisi vähän sama kuin janottamaan jäänyt vanha suola.

(Raekuuro! Toivon, ettei tule lumipallon kokoisia kuten pari vuotta sitten.)

Niin niinpä niin, jos sitä vain voisi haikailla öljyvärimaalaamisesta tai vuoristokiipeilystä. Kumpikin vaikeita, mutta varmasti helpompia toteuttaa kuin kirjoittaminen. Se vaatii tekijältään muutakin kuin voimakkaita käsivarsia ja värisilmää.

(Voi ei nyt tulee golfpalloja! Olisi pitänyt ajaa auto talliin. Hemmetti, jos meni pellit uusiksi.)

Enivei, hyvää lomaa tai työn iloa itse kullekin!


Kuvat eivät liity aiheeseen muuten kuin olemalla kesäisiä.
Alimmassa poseeraa parin viikon ikäinen Chocapic.



2 kommenttia:

  1. Olen tässä lähes kuukauden viettänyt tauko-ohjelmaasi (kohtaa 7 lukuun ottamatta). Kokemuksen tuomalla varmuudella voin suositella tätä leppoisaa oleilua. Nautinnollista taukoa sinulle!

    VastaaPoista
  2. Ohjelmasi lienee varsin toteuttamiskelpoinen! Kun ei laita koko ajan ruokaa, ehtii vakisinkin kirjoittamaan. Mie laitoin lapset Suomeen, jotta voisin ottaa paivaunia. Hyvaa kesaa!

    VastaaPoista