maanantai 28. marraskuuta 2016

Rivakkaa köllittelyä (totuuksia stressistä)

Kölli-kissa kyllä tietää.

Ei tarvitse kuin vilkaista kissaa, ja on ymmärtänyt kaiken oleellisen elämästä: nuku aina kun pystyt. Olen herkkäuninen ja varsinkin herkkä vuodenaikojen vaihteluille. Olen vasta nyt tottunut syyspimeään ja talviaikaan. Joulukuuhan jo kolkuttaa ovella ja led-valot on asennettu kylänraitille muistuttamaan tulevasta kulutushysteriasta. Kivaa, että vireystila on vihdoin palautunut, että voi kuluttaa sitä loppuvuoden juhlien valmisteluun.


Lenkillä vireystilaa nostattamassa.

Aloitin pesemällä auton. Vein sen kolmen euron rullapesuun ja sen päälle vielä imuroin hevosenkarvat ja kuivuneet mudat takakontista ja pyyhin pölyt kojelaudasta. Ikkunatkin oikein pesin ikkunanpesuaineella. Kyllä nyt kehtaa taas ajella. Siinä samassa imuroin miehenkin auton, kun nyt kerran tarmonpuuska iski. Kumma kyllä miehen auto ei ollut yhtä sottainen kuin omani. Johtuu ehkä siitä, ettei tuo kuljeta loimia, satulahuopia ja muita heinäisiä, karvaisia ja mutaisia asioita autossaan, jos ei perillistä lueta mukaan. Silti ero oli melko häikäisevä omaan kotterooni verrattuna. Ilmeisesti mies siivoaa autonsa useammin kuin minä. Minulle riittäisi kaksi kolme (=kaksi) kertaa vuodessa. Joskus joudun tamppaan matot, kun polkimet tahtovat tarttua likaan kiinni.


Auton likaongelma saa alkunsa täältä.


Pätevä tekosyyni on, ettei minulla ole koskaan aikaa siivota koslaa. Ja ei sillä ministereitä kuljeteta, että mitä turhia. Taloudessani on aina tärkeämpääkin tointa tarjolla. Kuten satulan rasvaus. Kuka sitä nyt narisevalla satulla haluaa ratsastaa?

Mietin vain näitä tärkeysjärjestyksiä elämässä, ja sitä kuinka ne ovat erilaiset eri ihmisillä. Ja sitä kuinka siivousintoilijat saavat vähemmän innostuneet potemaan huonoa omaatuntoa. Pitäisi nuo verhotkin pestä ja silittää, lehdet haravoida ja kiillottaa saappaat tjms. Eikö olisi parempi, jos osaisi tuntea hyvää omaa tuntoa sitten kun joskus jaksaa ja ehtii. Mutta ei. Sehän piti joka tapauksessa tehdä jo vuosi sitten.


Helppo ja nopea lounas, jonka valmistaminen ei stressaa,
kun ottaa sen hyvältä kantilta eli lasi viiniä seurana.


Sen sijaan pidän kaikenlaista lööbailua niin normihommana, että sille pitäisi olla oma sovelluksensa. Laite huutaa Yeah! Great! You're doing fine! aina kun on vetänyt tirsat tai lukenut kirjaa puoli tuntia. Tai pääsee ylemmälle tasolle, kun on nukkunut kolmena yönä putkeen pitempään kuin kahdeksan tuntia. Kehittäisikö joku tällaisen minulle, kun en minä nyt ehdi. Pitää sulatella ensin lounasta ja sitten on katsottava leffaa ja sitten joskus ajattelin laittaa pyykit kuivumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti