Kirjassa käsitellään onnettomuuksia pelastajien näkökulmasta. Manu (puhun hänestä lempinimellä, jolla kaikki hänet tuntevat Chamonix'issa) on nähnyt urallaan paljon pahoja vammoja ja vammoihinsa kuolleita, mutta hän muistelee ja kuvailee tapahtumia ihmisläheisesti. Ei niinkään "veri lentää" -meiningillä vaan tavalla, joka herättää, muttei järkytä. Hän myös antaa synninpäästön pelastamilleen potilaille, joille on sattunut onnettomuus laiminlyönnin tai silkan ajattelemattomuuden takia. Joskus jalka vain lipsahtaa, vaikka kokemusta olisi kuinka. Pienikin lumivyöry voi olla kohtalokas. Sää muuttuu vuoristossa petollisen nopeasti. Varusteita pitäisi aina olla enemmän kuin ei tarpeeksi. Ja toisinaan repusta puuttuu vain vähän onnea.
Manu on erikoistunut vuoristolääketieteeseen eli esim. paleltumien ja vuoristotaudin hoitoon. Hän kertoo potilaasta, jolta amputoidaan kaikki neljä raajaa pahojen paleltumien takia. Ja muutamaa vuotta myöhemmin Manu lähtee valloittamaan Everestiä saman miehen kanssa. Hän kirjoittaa huumorilla vakavistakin asioista.
Olen ennen muuta meri-ihminen, mutta vuoret ovat aina lumonneet minua ikiaikaisella massiivisuudellaan. Kun katselin Chamonix'in keskustassa jäätikölle lähteviä miehiä ja naisia, en voinut olla muuta kuin kateellinen. He kantoivat hakkujaan tietynlaisella ylpeyden ja nöydyyden sekoituksella, jonka ymmärrän paremmin kuin hyvin. Ihminen lähtee ylittämään valtamerta samalla mentaliteetilla. Manu selittää kirjassaan, miksi luonnossa liikkuvan on parasta pysyä nöyränä. Vain kaksi viikkoa sitten 9 vuorikiipeilijää menetti henkensä lumivyöryssä. He olivat matkalla Mont Blancin huipulle hyvin tunnettua ja turvallisena pidettyä reittiä pitkin.
Aiguille du Midi, Chamonix |
Aiguille du Midi, Chamonix |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti