maanantai 21. lokakuuta 2013

Random uutisia Normandiasta

En vakoile ranskalaisia kuuntelemalla heidän puhelinkeskustelujaan kuten erään suurvallan agentit. Luen mieluummin paikallislehtiä. Ne kertovat kaiken ja senkin mitä en halunnut tietää.

Seudulla ilmestyy kaksi kyläuutisia levittävää päivälehteä: La Dépêche ja Le Reveil. Lehtien uutiset ovat samat, mutta ne on painettu eri sivuille. Toisesta puuttuu horoskoopit ja toisessa on palsta päivän reseptille. Tapanani on lukea kumpainenkin lehti jotten jäisi mistään paitsi.

Tavanomaisten exä pieksi vaimon, lapset ja maatilan eläimet ja rellu romutti pökötin kansallisella väylällä -uutisten lisäksi on otsikoissa tällä viikolla:

Maanantain pääotsikko: "Kuka heistä kruunataan Mister Ranskaksi? " Otsikon alla komeilee kuva 28:sta törröhuulisesta nuoresta miehestä, joiden muskelit kiiltävät ja otsatukat jököttävät pystyyn geelitettyinä patsaina.

Mistereiden alla oranssilla pohjalla painettu shokkiotsikko: "Luodista haavoittunut henkilö sai Songeonsin kylän sekaisin."

Ja oikeassa yläkulmassa toinen oranssille pohjalle painettu pienempi otsikko: "Siiderijuhla tänä viikonloppuna."

Pikkuotsikot: Peruna kautta aikojen... Vesilaskun voi maksaa nyt netitse... Uusi koulu valmistuu tammikuussa...

Plärään Mistereiden ja siideri- ja perunajuhlien yli. Pysähdyn Sogeonsin kylän asukkaat tolaltaan saaneeseen tapaukseen. Nuori mies oli viety kylän keskustasta sairaalaan, koska hänellä oli ampumahaava rinnassa. Paikalle saapuneet santarmit olivat ryhtyneet tutkimaan tapahtumia, mutta kuulopuheiden mukaan Songeonsin asukkaat "tiesivät" pian, että kylillä oli ammuskeltu ja se ei yllättänyt ketään, koska parin peninkulman päässä oli pari viikkoa aiemmin ammuttu toinen nuori mies kuoliaaksi ja murhamiestä ei oltu vielä saatu kiinni. Kyläläisten pelko oli ehkä aitoa, mutta aiheetonta. Songeonsin asukkaiden olisi ollut parempi jättää johtopäätösten vetely poliiseille, koska lopulta selvisi että rintaansa luodin saanut onneton oli sen sinne itse laittanut.

Viereisellä sivulla kerrotaan toisessa sekalaisten uutisten otsikossa, että Saint-Germerin ampumatapauksen tiimoilta on tehty ensimmäinen pidätys.

Seuraa läjä artikkeleita eri kuntien viikon tapahtumista: korttia pelattu vanhainkodissa, tarhaan saatu uusi katto, asukkaita on opetettu lajittelemaan jätteitä...

Sitten uutinen paikallisesta talouselämästä: Ferrières-en-Brayn tuliterä rautakauppa ei saa olla auki sunnuntaisin, koska kaupan erikoislupahakemus on hylätty. Sunnuntaiaukioloista on Ranskassa hälisty viime aikoina. Kauppiaat haluaisivat pitää puljut auki, koska se parantaisi myyntiä ja ilmeisesti lisäisi työpaikkojakin ja työntekijöiden palkkausta. Toistaiseksi vain tiettyjen alojen liikeyritykset saavat olla sunnuntaisin auki ilman erityislupaa (esim. ravintolat). Oma mielipiteeni on jakautunut: auki oleva rautakauppa voi olla käytännöllinen asia sunnuntaisin nikkaroiville. Mitäpä muutakaan tekemistä tässä auringon hylkäämässä maankolkassa on. Toisaalta en itse haluaisi tehdä töitä sunnuntaisin, vaikka siitä pari roppoa enemmän maksettaisiinkin (ja itse asiassa tuskin edes maksetaan). Tuhahtelen ja käännän sivuja.

Urheilusivuilta leikkaan talteen artikkelin, jossa mainitaan jälkikasvun nimi. Toisinaan on ihmeellistä asua pikkukylässä.

Asuntoilmoitusten ja illan tv-ohjelman vierestä löytyy lehden loppukevennys: Beauvoir en Lyonsissa on valittu kauden suurin kurpitsa...allôwee pian. Ja kuvassa virnistää rivi kurpitsanviljelijöitä valtavine kasveineen.

Sitten luen verkosta suomalaisia lehtiä ja totean, että ihan sama touhu päällä. Tosin vesilaskun sai Suomessa maksettua verkkopankin sivuilla jo joskus vuonna 0. Jospa sittenkin siirtyisin puhelinkuunteluun. Kenen ranskalaisen jupinaa viitsisi salakuunnella? Valitsisin varmaan jonkun humoristin, olisi herkullista paljastaa maailmalle ketä Laurent Gerra imitoi seuraavaksi.




4 kommenttia:

  1. Joku muukin on kyllästynyt tähän nykyaikaiseen informaatio- ja mediamaailmaan.http://porilaine.satakunnankansa.fi/blogit/?openSpark=25471
    Joo, meidän kaupungissa löydettiin luuranko ihan päärautatieaseman vierestä pienestä pöheikösta, kun se vihdoin 20 vuoden päästä siivottiin ja hoidettiin. Hu,huu! Mahtoiko olla jonkun anoppi, kun ei kukaan kaivannut?

    VastaaPoista
  2. Valitettavan helposti ihminen voi pudota pois kaikkien turvaverkkojen ulottuvilta ja joutua marginaaliin, joilloin kukaan ei kaipaa ja välitä, jos häviää liikenteestä.

    VastaaPoista
  3. Meilläkin on kaksi paikallislehteä, aika paljon väkivaltaa (tyyliin alkoholistiäiti hakkaa ja heittää ulos kolmetoistavuotiaan tyttärensä) ja eläkeläisten kortinpeluuta. Lehtiä tuli todellakin ostettua useammin kun lapset olivat pieniä - kaikki olivat kovia urheilemaan, ja halusivat tietenkin nähdä joukkueensa kuvan lehdessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikallisten yhdistysten, joita Ranskassa riittää joka kylässä vähintään viisi (Club des anciens, Club des maquettes de tracteurs, Club des sapeurs pompiers volontaires, Club des parents d'élèves, Club des vétérans, Club des fous de tarot...hups kuusi), näkyvyys ja painoarvo arjessa on suuri.

      Poista