torstai 19. joulukuuta 2013

Hellettä jouluksi

Siperianhelvettiä viime maaliskuulta.


Terassilla istuessani satuin tarkkailemaan kukkapenkkiä rakastavalla "mitäs te siellä taas kasvatte" -puutarhurin silmälläni. Lokakuun ainoana aurinkoisena päivänä olin pätkinyt ja ajellut kaiken niin tyngäksi että normaaleissa Normandian olosuhteissa minun ei tarvitsisi kukkapenkkiä ihmetellä ennen Juhannusta.

"Hou hou hou", huuteli minulle hortensiani, jonka huomasin puskevan vehreää lehteä. Viime kesänä mokoma ei osannut kukkia ollenkaan, koska se pakasti nuppunsa maaliskuun siperianhelvetin-säässä. Tätä menoa se kukkinee ystävänpäivänä. Entäs muut puskat ja risut? Siellä ne yhteistuumin pistävät maailmaan versoa ja muuta kevättavaraa.

Ei minua niin hirveän paljoa tuo turhien rehujen kukkapenkki huolestuta, ihmetyttää sitäkin enemmän. Sen sijaan pelkään pahoin että jos nämä +10 astetta varjossa -kelit jatkuvat, alkaa nurtsi kasvamaan taas. Vastahan se saatiin talkoovoimin leikattua talvikuntoon. Normandialainen nurmikko on paloturvallista tavaraa, jolla voisi täyttää parhaimpien hotellien patjat. Se ei kärähdä sitten millään. Ja kasvaa, aina vaan. Lomiltapaluun ihanuus jää kesällä lyhyeen, kun kotitaloa ei näykään sitä ympäröivän viidakon takaa. On ajettava nurtsi ennen kuin voi edes ajatella matkalaukkujen purkamista. Eli voitte kuvitella kuinka ihanalta tuo ehkä pian kasvukautensa uudelleen aloittava ruohopelto puutarharakkaissa silmissäni näyttää juuri nyt keskellä talvea.

Tarkistan almanakasta Kyllä, talvipäivänseisaus on luvattu ylihuomiseksi.

Luontoihmeiden tarkkailuni ei jäänyt kasvikunnan oikkuihin. Bongasin ajotiellä kolme fasaanikukkoa. Siellä ne tepastelivat ja näyttivät hieman eksyneiltä, mutta sitä enemmän ne näyttivät närkästyneiltä. Ihan kuin ne olisivat kaakattaneet keskenään kanoista, jotka eivät saapuneetkaan treffeille, vaikka kaiken fasaanikukon järjen mukaan juuri nyt  on "se" aika vuotta. Toivotin kukoille parempaa soidinonnea keväälle, jos sellainen ensi vuonna on, ja otsaa rypistellen toivotin kukoille myös turvallista matkaa takaisin metsän suojiin ja piiloon metsästäjiltä, joita fasaanien huono flaksi ei sekuntiakaan mietitytä.

Onhan lauhassa talvisäässä puolensakin. Ei tarvitse:
- luoda lunta,
- ajella liukkailla,
- raaputtaa autoa aamulla (ja illalla),
- kantaa polttopuuta halki kinosten (tai mutalammikoiden) puutarhan perältä,
- kuluttaa ihan niin hirveästi sähköä lämpöpumpun pyörittämiseen.

Joka tapauksessa alan olla enenevissä määrin sitä mieltä että vuodenajat ovat yksinkertaisesti has been.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti