Taustalla tutkimus...hutkimus (kirjallisuusblaablaata)

Päivän uutiset...silloin joskus.

Taustatutkimusta voi olla monenlaista. Eilen luin lehteä vuodelta 1754. Sen jälkeen tutkimusta Nantesilaisista orjalaivoista samalta vuosisadalta ja sen päälle tutkailin sen ajan kauppalaivaston laivatyyppejä. Suunnitelmissani on myös vierailla Hermionella, purjelaivalla, joka on vastikään kastettu, mutta rakennettu 1700-luvulla navigoineen saman nimisen aluksen kopioksi. Kutsuisin tätä normaaliksi ja helpoksi taustojen tonkimiseksi.

Sitten on se toinen, vähän hankalampi järjestää, eli omakohtainen kokemus, tai melkein.

Valtameri

Pari kuukautta sitten purjehdin purjelaivalla valtameren yli ja kävin myös uimassa Atlantissa. Alkujaan idea vaikutti hyvältä ja jopa toteutuskelpoiselta, mutta kun tuli veteen hyppäämisen hetki....epäröin. Ajoimme hyvin hitaasti moottoreilla, maininkia oli ehkä tuon verran kuin mitä yo. kuvassa ja olen hyvä uimari. Silti epäröin. Alla oli yli 4000 m vettä ja vedenpinnan alla ties mitä. Pari uimaria saikin heti alkuun portugalinsotalaivan rihmoista poltteita, jei.
"Hyppää!"
"Joo hetki vain."
"Kohta otetaan uimaportaat pois. Viimeiset veteen!"
"Voihan perkule."
Hyppäsin sitten kuitenkin. En hukkunut. Uiskentelin vauhdissa mukana, aallolta toiselle ja ihan hyvin se meni. Mikään ei purru varpaasta. Mutta olin kauhuissani silti. Miksi piti moista kokeman?
Taustatutkimuksen tähden tietenkin, arvasit oikein.

Arvelin etukäteen tuntevani oloni häviävän pieneksi valtameren mainingeilla, vaikka Helena siinä ihan vieressä olikin. Vedessä tunne oli noin sata kertaa vahvempi ja sekottui hallittuun paniikkiin. Mietin mm. että jos minulla ei olisi uimalaseja päässä, olisi suolavettä silmissä ja kun yrittäisin pyyhkiä silmiä, joisin lasillisen hyvää kunnon valtamerta ja sitten alkaisi yskittää eikä uimisesta tulisi enää mitään. Ja sitten ehdin kuvitella miltä tuntuisi, jos Helenaa ei olisikaan siinä vieressä. Uin hieman pois päin (puoli metriä) ja katselin ulappaa. Suljin silmät ja korvat sekunniksi. Ihan kamalaa. Sen tunteen tatuoin kirjoittavaisen olion otsalohkooni, koska sitä tulen tarvitsemaan, kun yritän laittaa paperille tulevaisuudessa henkilöhahmon tunteita.

Taustatutkimusta tai siedätyshoitoa.

Kerroinko jo korkeanpaikankammostani ja vuorikiipeilystä?