torstai 19. marraskuuta 2015

Mistä on sankarit tehty?

Mies Firenzessä.


Hyvää miestenpäivää kaikki! Kaikki, koska miehet ovat kaikkien asia: miesten, poikien, äitien, siskojen, puolisoiden, kavereiden, lemmikkien...


"Ennen oli laivat puuta ja miehet rautaa...?" 

Luulen, että tässä on yksi niistä syistä, minkä takia uskottavan miespuolisen sankarihahmon kirjoittaminen on haastavaa. Lukijat odottavat tietynlaiselta romaanilta tietynlaista sankaria. Sanoisin, että viihderomaanin kohdalla odotukset ovat melko perinteiset. Pääsankarin on oltava ulkokuoreltaan Conan-barbaarin ja enkeli Gabrielin risteytys (jos hän osaa lentää, sen parempi, vähintään liekkien on leiskuttava katseessa). Lukijana tiedän mistä puhun. Toisaalta, kaikki perinteisestä poikkeava on todella virkistävää. Tieteisromaanin sankarilta voi puuttua vartalo kokonaan, tai hän muuttaa muotoaan liikuttaessa ulottuvuudesta toiseen (Kvanttivaras, Ancillary Justice).

Modernit nykylukijat tietenkin vaativat, että sankari on myös älyttömän fiksu ja hellä, rakastaa lapsia ja eläimiä ja osaa korjata autot, prätkät, konekiväärit ja vuotavan katon kädenkäänteessä. Täydellinen sankari osaa myös kuunnella naistaan ja suojella tätä kaikelta pahalta. Tosisankarille ei pottuilla, mutta hän osaa valmistaa gourmet-illallisen. Ja toisaalta. On myös ihanaa vaihtelua, lukea miehestä, joka on ihan normaali. Sellainen, joka tuijottaa mykkänä ja kauhuissaan hormonimyrskyssä riehuvaa tyttöystävää ja sen päälle paiskoo itse auton/avaruusaluksen avaimet päin näköä ja painuu kavereiden kanssa kaljalle/skiiderille...ja katuu heti perään suuttumistaan, mutta on liian ylpeä palaamaan rakkaimpansa luokse saman tien. 

Täydellistä miespuolista sankaria on vaikea luoda. Joko hän on liian täydellinen tai liian tavanomainen. Kultainen keskitienkulkija luo tietenkin sankarin, joka on melkein täydellinen, mutta vihaa kissoja. Aika monessa ya-romaanissa sankarilla on seksikäs pimeä puoli, jota vastaan hän taistelee, kunnes sankaritar auttaa häntä pääsemään lapsuuden traumoista yli tjms. Harvemmin sankari pieraisee ja kieltäytyy käymästä kaupassa, koska häntä väsyttää.

Liian normaalin sankarin kirjoittaminen on melko turhaa, koska kukaan ei halua lukea miehestä, joka muistuttaa naapurin isäntää tai käyttäytyy kuin oma veli. Puhun tässä nyt sankareista, en inhorealismista ja sosiaalipornosta. Jos tarina sijoittuu toiseen galaksiin, missä tekoälyt taistelevat jedimäisiä taikavoimia omaavia amazoneja vastaan, on miespuolisen sankarin kaiketi oltava kaikkea muuta paitsi normaali?

Täydellinen sankari on:

- rehellinen
- kiltti
- huomaavainen
- huumorintajuinen
- varustettu terveellä itseluottamuksella
- hellä
- kunnianhimoinen
- kuuma
- empaattinen
- periaatteessa päihteitä vastaan eikä ryyppää (tai jos ryyppää, ei humallu, tai jos humaltuu, ei örvellä, tai jos örveltää, ei ainakaan oksenna sankarittaren päälle, tappele sankarittaren parhaan kaverin kanssa ja sammu vessaan)
- ylisuojeleva
- aito
- mustavyökaretessa tjms

Vielä täydellisempi sankari on:

- rehellinen, kunnes toisin todistetaan, mutta ei valehtele sankarittarelle, paitsi jos sankarittaren henki riippuu siitä
- salakuljettaja ja merirosvo, jonka karvaisen ja vaarallisen ulkokuoren alla sykkii kultainen sydän
- täysi käsi parisuhdeasioissa ja unohtaa hääpäivän, mutta vaihtaa tunnollisesti ja valittamatta öljyt ja talvirenkaat sankarittaren kiituriin
- vitsiniekka mitä tiukimmissakin tilanteissa, tai vähintään kiroilee oikeissa kohdissa
- oman polkunsa kulkija, joka ei tallo tahallaan toisten tossuille
- rakkauden suurin sanansaattaja, palvoo maata sankarittaren jalkojen alla ja hauksistaan huolimatta pitelee sankaritarta kuin kukkaa kämmenellä
- aina pelastamassa universumia itsestään huolimatta
- aina valmis (mieskunto ei petä)
- huolissaan naapurin Minnan mustelmista ja ilmastomuutoksesta (minkä takia hän sotkeutuu kaikenlaisiin monimutkaisiin seikkailuihin)
- riippuvainen vain sankarittaresta
- suojeleva, mutta antaa sankarittaren solmia itse kengännauhansa
- oma itsensä, vaikka kärsiikin identiteettikriisistä
- todella pelottava raivostuessaan, vaikka omaakin normaalin itsesuojeluvaiston ja osaa myös juosta vain pakoon, mutta vasta kun on pelastanut naapurin mummon kissan kirsikkapuusta

Millainen on sinun mielestäsi täydellinen romaanin mieshahmo?
(Fitzwilliam Darcy ei kelpaa vastaukseksi)

-------






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti