Koulumuistoja

Jostain syystä heräsin tänä aamuna muistelemaan Ranskaan saapumista. En ajattele niitä aikoja mitenkään kaiholla, vaikka nostalgiaa opiskeluvuosissa toki on.

Tulin tänne vaihto-oppilaaksi vakaana aikeenani palata kotiin vuoden seikkailun jälkeen. Eräs syksyinen ilta talutimme vaihtari kamuni kanssa pyöriä alas jyrkkää ja liukasta mäkeä. Palasimme koulupäivän päätyttyä kämpille ja juttelimme Ranskasta ja ranskalaisista. Muistan sanoneeni: "Minä en kyllä missään nimessä pystyisi täällä asua saatikka ihastua yhteenkään paikalliseen kaksilahkeiseen." En muista mistä keskustelu sai alkunsa, enkä muista miten se päättyi.

En tiennyt silloin mistään vielä mitään. Olin 10...11 vuotta nuorempi. Elämä opetti.

Kämpillä valmistauduimme juhlimaan Beaujolais Nouveau'ta. Ja on suureksi osaksi juuri tuon viinin syytä, että asun täällä yhä. Miekkailullakin on osasyynsä, mutta se on tarina erikseen.

Kävimme koulua kartanossa, kauniissa vanhassa rakennuksessa, jossa veti kaikissa nurkissa massiivisista takorautapattereita huolimatta. Sain silloin esimakua paikallisesta kylmä-kostea-home-rakentamisesta. Paikalliset oppilaat tulivat parempiosaisista perheistä, joilla oli varaa maksaa kersoilleen koulutus. Vaihto-oppilaita oli noin 15 (saksalaisia, muutama britti, muutama jenkki ja kolme suomalaista).

Asuntomme olimme hankkineet itse, monen kiemuran kautta. Ensimmäisen yömme nukuimme kolmannen suomalaisvaihtarin opiskelijasolun lattialla (hän oli saanut kämppänsä koulun kautta, koska hänen suomalaisella koulullaan oli sellainen sopimus ranskalaisen oppilaitoksen kanssa). Minulla ja kaiffarillani ei ollut yhtä paljon onnea. Kansliasta meille määrättiin kaksi vähällä motivaatiolla varustettua oppilaskunnan jäsentä. He tunkivat rinkkamme ja muut roinamme pienen pökötin takakonttiin ja ajoivat muutaman kilometrin päähän vastarakennetulle opiskelija-residenssille. Ja sinne meidät dumpattiin. Viivyimme residenssissa noin viikon, kunnes löysimme halvemman luukun vähän lähempää koulua. Opimme tuntemaan paikallista kämpänvuokraukseen liittyvää byrokratiaa ja opimme olemaan luottamatta kiinteistövälittäjiin. Mutta pääsimme vihdoin omaan ihanaan homeiseen opiskelijasoluumme. Jaoimme sen vuoden ajan kahden ranskalaisen tytön kanssa. Toinen tuli bretagnesta ja opiskeli teatterialaa (hän toi kämpille verisiksi meikattuja seminaaritöitä) ja toinen oli piloille lellitty isin pikkutyttö, joka opiskeli poikia. Kaikessa värikylläisyydessään tulimme jokseenkin hyvin toimeen keskenämme.

Vaihto-opiskelu oli mitä se oli. Toisista kursseista pääsi läpi helpommin kuin toisista. Olimme briljantteja englannin tunneilla ja todella nullejä kirjanpidossa ja taloustieteessä. Itse ranskankielen opiskelu sujui suhteellisen hyvin, mutta varsinaisen buustauksen se sai, kun viikko-ohjelmaamme lisättiin miekkailu...siitä ehkä joskus lisää.

Emme oikein osanneet soluttautua paikalliseen opiskelijabiletoimintaan. Olimme outsidereita jo vain sen takia, että emme asuneet kampuksella. Sen lisäksi olimme pari vuotta vanhempia kuin ranskalaiskersat, jotka ekaa kertaa elämässään kokeilivat itsenäisyyttä ja viettivät sitä enimmäkseen huonoja elämäntapoja kokeillen. Kävimme yksissä ja ainoissa opiskelijabileissä. Kävimme yhdellä ja ainoalla opiskelijaviikonloppuretkellä. Kadumme sitä yhä. Halusimme nähdä Mont-Saint-Michelin, mutta saimme haistella kannabishöyryjä bussissa. Ja saimme todistaa periranskalaista ahterin esittely -perinnettä illallisella. Ja saimme katsella krapulaisia nuoria sumuisen luostarilinnakkeen kapeilla kujilla. Nostalgiaa.

Onneksi osasimme rakentaa itsellemme ihan oman vaihtarivuoden, joka minun kohdallani pitkittyi jonkin verran..., tavata jonkin verran kypsempiä natiiveja ja kokea Ranskaa oma-alotteisesti ilman minkäänsorttisia höyryjä tai höyrypäitä.

En tiedä vieläkään oliko hyvä idea lähteä tänne. Elämäni olisi varmasti ollut kovin erilainen, jos olisin palannut kotiin samaan aikaan kuin kämppikseni ja rakas ystäväni. Mutta täällä sitä nyt ollaan ja tänään aurinko hellii terassilla kölliviä kissoja, poika pitää kohta viedä judo-harkkoihin ja minulla on romaanikäsikirjoitus melkein valmis.