Biletystä

Riossa alkoi sambailu tänä viikonloppuna. Myös Venetsian ja Nizan karnevaalit avattiin. Mutta oletteko kuulleet Dunkerquen karnevaaleista? Tiedättekö missä on Dunkerque?

Se on meren rannalla lähellä Ranskan ja Belgian rajaa. Se on siis pohjoisessa. Kylmässä. Nord'in asukkaista tiedetään jo pelkästään "Bienvenu chez les Ch'tis" elokuvan ansiosta, että he ovat lämminsydämisiä, juhlaherkkiä ja herkkähymyisiä. Kyllä tätä kaikkea tarvitaankin, kun halutaan järjestää karnevaalit keskellä talvea.

Vai onko kyseessä juuri talven selättäminen? Huomenna vietetään Mardi Gras'ta ja se on juttu erikseen. Jo nimi tarkoittaa rasvaista tiistaita ja viittaa mässäilyyn. Ennen juhlittiin syömällä ennen paaston alkua, ja jos oikein olen ymmärtänyt päättyy paasto Pääsiäiseen. Eli kyseessä on alkujaan ollut uskonnollinen juhla. Nykyään mardi gras'ta juhlitaan esimerkiksi syömällä lettuja koulussa naamarit naamalla tai sitten ei mitenkään. Osa luokanopettajista on huomenna lakossa. Meniköhän hilloa vähän liikaa lattialle viime vuonna...

Dunkerquen karnevaali on satoja jos ei tuhansia vuosia vanha perinne ja kaupungin asukkaat osallistuvat siihen joka vuosi samalla tarmolla ja hurmoksella. He pukeutuvat hupaisasti. Tanssivat ja laulavat kaduilla, marssivat erilaisissa muodostelmissa ja yrittävät napata sillejä, joita heille viskoo kaupunginjohtaja. Sillit pitää syödä siltä istumalta, koska se tuottaa onnea. Ne on onneksi savustettu.

Olen seurannut jo kolmen viikon ajan Ginetten nypertämistä. Gigi on tarhantäti, joka lapsia vahtiessaan näprää silkkipaperikukkia. Viime viikolla hän siirtyi keltaisista papereista punaisiin. Kukkia tarvitaan tuhansia,koska niillä koristellaan kesäkuun karnevaalin autot ja lavat.

Täytyy myöntää, että vuosia sitten ensimmäistä kertaa nähdessäni Corso Fleuri'n, jäi leuka roikkumaan hetkeksi. Ja joka vuosi he näpräävät uudet vaunut ja joka vuosi he aloittavat kukkien näpräämisen jo tammikuussa. Ei voi kuin (huokaista) ihailla.

Talvella siis talvikarnevaalit ja kesällä toiset mokomat juhlistamaan kadulla marssimisen riemua. Marssiminenhan ranskalaisilla on verissä, mutta ei aina välttämättä lakkomanifestien tai muiden mielenosoitusten tahdittamana. He järjestävät myös iloisia kulkueita tasavertaisuuden vuoksi. Ja pitäähän kylän orkesterin ja majorettien näyttäytyä edes kerran vuodessa.

Turhaa lähteä Rioon asti, lähempää löytyy Dunkerque.