torstai 5. marraskuuta 2015

Taikametsä


Kyllä se on tiedetty jo aikapäiviä sitten, että metsällä ja luonnolla on positiivinen vaikutus kiireisen nykyihmisen olotilaan. Nyt tämä vaikutus on tuotteistettu ja sitä saa reseptillä. Tai, näin ainakin Suomessa ja Japanissa. Entäs Normandiassa?


Viidentoista vuoden Ranskan kokemuksella voin suoralta kädeltä väittää, että perusranskalaisen luontosuhde on melko mitätön, jos ei oteta huomioon etanansyöjien pakkomiellettä hamstrata kissoja ja koiria nurkkiinsa. Kotieläimet on juttu erikseen ja maaseudulla maaseudun eläimet toinen juttu konsanaan. Ranskalaiset ovat ehkä hieman ihmisvihaista kansaa ja kompensoivat tätä olemalla eläinrakkaita. Siitä huolimatta he tuskin koskaan käyskentelevät luonnossa, jos voivat siltä jotenkin välttyä. Ja koska olemme Ranskassa, on tässäkin säännössä poikkeuksensa: lomat. Lomalla kyllä vaelletaan vuorilla, pyöräillään Loiren laaksossa ja kerätään simpukoita rannalta.


Heh, olen opettanut perilliseni metsäläiseksi. Veri vetää. Tai universaali poikuus, johon lupaus majan rakentamisesta vetoaa. Sen sijaan, kun kysyn hänen hänen perinormandialaiselta isältään haluaako hän liittyä seuraamme ja rämpiä metsässä, vastaus on "sans façon" (lue: menkää te toki, mutta älkää sekoittako minua kummallisiin pakanapuuhiinne).

Metsään ranskis ei lähde vapaaehtoisesti, ei edes sitä koiraansa kusettamaan, ellei ole metsästyskausi. Ja se on taas asia erikseen. Minulla ei ole mielipidettä metsästykseen. Piste. Kunhan kaikki kunnioittavat lakeja, toisiaan ja mitä lie muuta mahdollista, mutta en osaa puhua metsästyksestä ja luontosuhteesta samassa lauseessa. Pas du tout.


Miksi ranskalaiset eivät käy luontoilemassa? Ranska on kaunis maa. On täällä toki paljon rumaakin, mutta kun kaupungista ajaa pois, Ranska on melko söpö ja pittoreski. Ja ranskalainen luonto kaikkine eri ilmastovyöhykkeineen, vuorineen, rannikkoineen on yksinkertaisesti upea. Normandian maaseutu ja metsät ovat sen lisäksi mystisiä ja satumaisia paikkoja, joissa luulisi jokaisen paikallisen haluavan voimaantua vapaa-ajallaan.


Käypä ranskalaisessa metsässä (ei puistossa) ja huomaat sen olevan typötyhjä ihmisistä. No joku halkojen hakkaaja saattaa säikähtää, kun yllätät hänet kesken aherruksen. Tai sitten se metsästäjä. Ehkä syynä on myös se yksinkertainen seikka, että suuri osa Ranskan metsistä on yksityisiä. Privé. Suomalaiselle tämä on pyhäinhäväistys. Koitapa estää suomalaista jäärää menemästä metsään. Et pety. En tiedä miksi, mutta suomalaisen luontosuhde on kovin erilainen ranskalaisesta. Ehkei kukaan ole kertonut heille, että metsä on hyvä paikka. Joku on varmaan pelotellut heidät lapsina kuoliaiksi Grimmin satumaisilla tarinoilla pahoista ilkeistä metsistä.


Ei ole metsää voittanutta, siitä huolimatta. Ja toisaalta, olisihan se nyt hemmetin sääli, jos kaikki ranskalaiset yhtäkkiä keksisivätkin rynnätä metsäpoluille, joilla olen tottunut haahuilemaan ylhäisessä yksinäisyydessäni, rentoutuen täysin ilmaiseksi luontosuhdettani hyväksi käyttäen.



Metsässä on taikaa. Olkaa metsän noitia!


-------------------------------------------------------------------------------------
Kuvissa äiti yrittää pysyä perillisen ja taikaponin kintereillä meidän landen lähirentoutumispusikoissa.


6 kommenttia:

  1. Miten meidän jokamiehen oikeudet ovat siellä esim. sienestys?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ranskassa pitää pyytää omistajalta lupa sienestämiseen, mutta täällä ei ole samanlaista sienestys- ja marjastuskulttuuria kuin Suomessa. Sitä en tiedä pitääkö jostakin pyytää lupa, jos käy valtion tai kunnan omistamassa metsässä keräämässä jotakin. En ole kyllä kuullut semmoisesta, mutta periaatteessa en ihmettelisi, jos siihenkin pitäisi jonkinlainen leima hakea prefektuurista, hieman kuin kalastuslupa. Metsänomistaja voi sulkea metsänsä muilta kyltein ja portein ja se on melko yleistä. Minut on heitetty ulos yksityisestä metsästä kerran pari, kun sinne hevosen selässä "eksyin". Täällä maalla myös metsästetään paljon ja metsästäjät tykkäävät kyttyrää, jos heidän pusikoissaan käydään häiritsemässä riistaa. Jokamiehenoikeus on ihan pohjoismainen juttu, mutta ranskalaiset ovat korvanneet sen jokamiehentottelemattomuudella.

      Poista
  2. Arvostetaanko teillä herkkutatteja samalla tavoin kuin Italiassa ja nykyään Suomessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, mutta luulen että niistä suurin osa tuodaan maahan jostain päin Itä-Eurooppaa. Kanttarellit on myös kova sana. Melkein kaikki riista tarjoillaan jonkinmoisen sienikastikkeen kanssa. Hhhmm, kermainen sienikeitto maistuu näin syksyisin. Perusranskalainen tosin ei varmaan edes tattia tunnistaisi, mutta täällä voi käydä kysymässä apteekkarilta neuvoa tunnistamisessa, jos menee sormi suuhun. Olen nähnyt useamman kerran, kun apteekin tiskillä on tutkittu sienikirjaa.

      Poista
  3. Ehkä ne jokamiehenoikeudet ovatkin Ranskassa enemmän meriaiheisia kuin metsäisiä? Sienten sijaan ranskalaiset taitavat nauttia simpukoiden keräämisestä laskuveden aikaan, eikö totta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin totta! Siitä nousisi mellakka, jos ei mémét ja pépét pääsisi keräämään sinisimpukoita ja ostereita. Olen kokeillut itsekin ja se on varsin viihtyisää puuhaa, suosittelen!

      Poista