Värillä ei ole väliä, mutta pinkkiä ei ole koskaan tarpeeksi

Rosé-kausi on avattu Cabernet d'Anjoulla ja gariguette-mansikoilla

Erotun katukuvassa, en pelkästään pinkoilevan kävelytyylini ansiosta, mutta myös tuulessa lepattavan pitkän ja joidenkin mielestä väärän värisen poninhäntäni takia. Sitten minulla on vielä siniset silmät. En olisi voinut uskoa, mutta värillä on väliä. Kyllä Ranskassakin elää ihan alkuperäisiä blondeja, vaikka osa heistä on teko-sellaisia, mutta silti me vaaleaveriköt olemme vähemmistö.

Vähemmistöön kuuluminen on hetkittäin melko p...stä. Ei kukaan tule sinua suoraan syyttelemään, että "Hei, sinä blondi siinä" jne. Syrjintä on hienovaraisempaa ja luulen, että suurin osa ns. syrjijöistä ei edes tiedosta tekevänsä jotain epänormaalia. Olen kasvattanut itselleni blondin suojahaarniskan, josta kieroon katsovien brunettien tappokatseet kimpoavat suoraan avaruuteen, lähmäiset tuijotukset ja tietenkin myös ikuisen ihanat blondivitsit.

Entäs blondi lapseni? Eh-hem, Poika on blondi kuin ruotsalainen pellavapää. Erottuuhan tuo välitunnilla kuin majakanvalo. Hän on yläasteella. Se on paikka, missä kaikenlainen erottuminen massasta on huono juttu. Luokalla on myös yksi lihava, yksi riehuja ja yksi gootti. Kuulostaa aika perusyläasteluokalta. Luokalla ei ole tummaihoista, mutta kun on yksi blondi, niin se kaiketi riittää. Ja blodiksi nimittely on aikuisistakin hauskaa. Sillä kun ei ole mitään tekemistä rasismin kanssa. Se liittyy 50-luvulla eläneisiin hollivoodin seksipommeihin. Eihän blondittelu ole rasismia.

Lapseni koulussa luokkatoverit vaihtuvat joka vuosi. Se on mielestäni hieno juttu, koska joskus jotkut 'kaverit' vain ovat liikaa. Ja silloin on kiva, kun heitä ei tarvitse kestää koko nelivuotiasta yläastetta. Koulukiusaaminen on vielä hieman tabu Ranskassa. Ollaan niin kuin sitä ei olisi, vaikka kouluissa siitä on alettu jo puhumaan oppilaille. "Näin ei saa tehdä" jne. Muun varsinaisen toiminnan tasolla ollaan lapsenkengissä. Mitä olen lehdistä lukenut, suurimmassa osassa tapauksia kiusattu joutuu vaihtamaan koulua. Koulu itsessään ei tarjoa turvallista opinahjoa jokaiselle oppilaalle vaan oppilaan on itse sopeuduttava koulun ilmapiiriin.

Ranskassa kun on vielä kaiken lisäksi täysin hyväksyttyä, että opettaja tai välituntivalvoja nöyryyttää lasta koko koulun silmien edessä. Kyse on traditiosta, joka ehkä siintää juurensa roomalaisten sotilaiden kouluttamiseen, tai jotain. TV:ssä kyllä pyörii silloin tällöin opetusministeriön mainos, missä ilmoitetaan, että koulukiusaaminen ei ole ok, ja että sen poiskitkeminen kuuluu kaikille.

Kiusaamista ja syrjimistä tapahtuu kaikkialla. Ihan jokaisessa maassa. Miten siitä pääsisi eroon? Noh, siitä pitää puhua ja lapsille pitää näyttää esimerkkiä, ja myös uskaltaa puuttua asioihin. Mikähän siinä on niin vaikeaa tajuta, että on olemassa erilaisia ihmisiä ja hyväksyä se? Klaaniin kuuluminen pelasti hengen kivikaudella, mutta eikö niistä ajoista olla tultu pitkä matka? Keksitty ruuti ja lentokoneet. Eikö aikakaudellamme erilaisuus voisi olla enemmän voimavara kuin uhka?

Onneksi on myös fiksuja lapsia ja nuoria, jotka hyväksyvät blondinkin kaveriksi. Heillä on ehkä blondeja omassa perheessään tai sitten heidät on vain kasvatettu avoimiksi ja hyviksi tyypeiksi, jotka ovat tajunneet, ja joille on myös kotona opetettu, että tärkein on sisäpuolella. Sillä minkä näköinen olet ja miten pukeudut ei ole mitään merkitystä. Satasen lenkkarit tai ripsienpidennykset eivät takaa älyä, saatikka mitään muutakaan. Rahalla ei voi ostaa karismaa.

Kuusi vuotta sitten olin itsekin brunetti jonkin aikaa. Se oli kiva kokeilu, joka lähti pelkästä halusta kokeilla jotain uutta. Sain pian huomata, että pään väriä vaihtamalla vaihtui myös ympäristön käytös. Se tuntui kummalliselta. Kaupankassa ei mulkoillutkaan murhaavasti. Leipurin vaimo ei enää paiskannut baquettia tiskiin aivan niin suurella voimalla. Minulle jopa hymyiltiin. Tietämättäni osallistuin ihmiskokeeseen. Fundeeraan vielä nykyäänkin, uudelleen blondina, pitäisikö uusia tuo koe? Naah, ei jaksa. Tosin välillä mielessä häilyy maxi-siisti kuva vanhemmasta blondista naisesta, jonka hiukset oli värjätty latvoista verenpunaisiksi. Tiedän, että Ranska ei ole vielä valmis tuollaiseen värikokeiluun, mutta ehkä kymmenen vuoden päästä, kuka tietää. Ovathan nuo jo lopettaneet tupakoinninkin ja alkaneet harrastamaan lenkkeilyä.