maanantai 16. huhtikuuta 2012

Korjaamolla

En tiedä miten Suomessa on asianlaita. Voiko siellä kävellä (ajaa) sisään autokorjaamoon sydän kepeänä, mieli vailla huolia ja avoimin mielin? En ole koskaan omistanut autoa Suomessa, kortinkin ajoin Ranskassa. Eli en voi verrata. Ei auton omistaminen Suomessakaan sijoitus ole, mutta yksi Ranskaan liittyvistä emä-ennakkoluuloista on ranskalaisten korjaamoiden surkeus...vähän samaan tyyliin kuin se, että ranskalaiset naiset eivät aja kainalokarvojaan (tästä puhuttiin pitkään business koulun ennakkoluulo-tunnilla vaihto-oppilaiden ja paikallisten oppilaiden sekapaneelissa).

Menneellä viikolla minulla oli relluni kanssa muutama ongelma. Akku piti vaihtaa. Sytytystulpista puolet kaput. Auto vetää ajaessa oikealle ja tärisee pelottavasti moottoritiellä. Suuntasin (klenkkasin) vakikorjaamolleni pyytämään hinta-arviota suurimmista töistä. Illalla kotona istuimme mieheni kanssa hiljaa arvion äärellä.

Minua ei ihan oikeasti haittaisi siirtyä takaisin hevoskärryihin.

Onneksi kyseessä ei ole maailmanpankin apua vaativa katastrofi, vaan ihan tavallista osien kulumaa ja auton huoltoa. Siitä huolimatta ihmettelemme muutaman pikkuriikkisen metalliränkylän hintaa. Netistä samat ränkylät saa vähän päälle 20 eurolla, mutta korjaamo laskuttaa samasta tavarasta yli 80 euroa per nippelinappeli. Mental note: muista sijoittaa autokorjaamoihin.

Kaksi vuotta sitten marssin suurin piirtein pää tyhjänä korjaamolle vaihdattamaan jarrupaloja. Minulle printattiin noin 1500 euron hinta-arvio kaikesta korjattavasta mitä korjaamon omistaja väitti silmä värähtämättä autoni tarvitsevan. Vaihdoin korjaamoa, mutta siitä huolimatta en astu sisään yhteenkään merkki- tai ei merkki -korjaamoon vailla otsahikistä epäluuloa ja vainoharhaisuutta.

Olen sitä mieltä, että ranskalaisten pitäisi :
a) valmistaa autoja, joita ei tarvitse koko ajan korjata (ottaa vaikka mallia japanilaisista),
b) laskuttaa inhimillisemmin autojen varaosista,
c) lopettaa naisautoilijoiden huijaaminen autokorjaamoilla.

Ja Ranska olisi parempi paikka elää.

4 kommenttia:

  1. Mä olen todennut, että on kolme asiaa, joiden valitsemisessa pitää ehdottomasti tukeutua paikallisten suosituksiin (siis sellaisten, jotka ovat asuneet kaupungissa useampia vuosia):
    hammaslääkäri,
    gyne ja
    autokorjaamo.

    Kaikki ovat vähän hankalia remontteja jos menevät pieleen ;)

    VastaaPoista
  2. Joskus syksylla tuli ohjelma tv:sta, jossa just kasiteltiin tata ongelmaa. Satuitko nakemaan? Siina nainen meni mukamas tyhmana eri korjaamoille vaihdattamaan jarrupaloja. Auto oli priimakunnossa. Hinta-arvioissa oli satojen eurojen eroja, kun korjaamot ehdottivat kaikkia turhia toita. Loppujenlopuksi rehellinen korjaamo teki homman pikkusummalla.

    VastaaPoista
  3. Parasta olisi varmaan osata itse tehdä kaikki pikkuremontit, mutta kun ei noita taitoja ihan joka koulussa opeteta...

    Tarja: muistaakseni näin tuon dokumentin ja periaatteessa kaikki tietävät, ettei korjaamon sedän tai tädin sanaan voi aina luottaa. Hinta-arvioita pitää teettää monella eri korjaamolla ja sen päälle kysellä jollain foorumilla, että kuulostaako hinta normaalilta. Melkoista taistelua.

    Niin ja katsastuksesta saa aina parin vuoden välein auton kunnosta aika hyvän arvion. Itse käytänkin sitä mittarina siitä, että mitä autolle oikeasti pitää tehdä. Vaikka kärry ei menekään ekalla käynnillä läpi, niin aikaa on 2 kk teettää korjaukset ja käyttämäni katsastaja ei laskuta toisesta käynnistä mitään.

    VastaaPoista
  4. Kylän korjaamoon olemme tyytyväisiä. Työn laatu/hintasuhde melko kohtuullinen. Pari kertaa korjaamon ystävällinen mies on käynyt herättämässä pihaan ”nukahtaneen” auton ihan ilmaiseksi.
    Suomessa on sattunut niin, että korjaamon pihaan ajettuamme henkilökunta on hävinnyt paikalta nähtyään ranskalaisen rekisterikilven. Suomeksi ovelta huhuilu on tilanteen pelastanut.

    VastaaPoista